Takavuosina tuotin suuren suomalaispankin sidosryhmälehteä. Lehti oli alan kilpailuissa palkittu ja lukijakunnassaan hyvin arvostettu talousjulkaisu.
Yhteen numeroon tehtiin iso henkilöjuttu Cargotecin pääomistajasta ja Itämeren pelastajasta Ilkka Herlinistä. Kansivinkit kirjoitin kiireessä, kuten aina, ja varmaan joku muukin lukaisi ne vielä läpi. Sitten vain painokone jyskyttämään.
Lehden ilmestyminen ajoittui asiakkaan isoon, satojen ihmisten sidostyhmätapaamiseen Helsingin Musiikkitalolla, ja uunituoretta aviisia oli tilattu sinne jaettavaksi. Vähän ennen tilaisuuden alkua puhelin soi. Jutun kirjoittanut freetoimittaja soitti, oli jo nähnyt lehden:
”Mitä v-ua, lehdessä on väärä nimi ja se menee mun piikkiin!”
Minä asiaa tarkistamaan, ja toden totta: jutussa nimi oli tietysti oikein, mutta kannessa luki Ilkka Herlinin sijaan Antti Herlin. Veljesten vuosikausien sukutorat tietäen moka oli äärimmäisen kiusallinen, hävettävän nolo ja törkeän paha.
Halusin vajota maan alle, mutta sitä ennen piti käydä tunnustamassa virhe jo vieraiden kanssa keskustelevalle päätoimittajalle eli pankin viestintä- ja markkinointijohtajalle.
En muista, kuka lepytteli Ilkka Herlinin, mutta itse soitin Antti Herlinille vielä saman illan aikana. Sukulaislastensa kanssa iltaa viettänyt miljardööri oli hetken yrmynä, mutta kun olin riittävästi madellut ja pyydellyt anteeksi, hän leppyi ja myönsi, että virheitähän me kaikki joskus teemme.
Lehteä ei sitten sidosryhmätilaisuudessa jaettu. Uudelleen painamista harkittiin, mutta sitä ei lopulta tehty. Kerrottakoon, että sain jatkaa lehden tuottajana.
Sami Turunen
Kirjoittaja on lahtelainen viestintäyrittäjä ja asiakaspaijaaja.
