Epäkohtelias vastaus puhelinmyyjälle oli maksaa Manu Haapalaiselle Paula Koivuniemen haastattelun.
Kykyjenetsintäohjelma Voice of Finlandin ensimmäisen tuotantokauden pressi-info läheni loppuaan. Kuten tavallista, olin ollut juonnetun ohjelman loputtua eli ”vapaan seurustelun” aikana kiinnostuneempi virvokkeiden imuroimisesta kuin varsinaisesta työtehtävästäni, tähtituomari Paula Koivuniemen haastattelemisesta Tv-Maailmaan.
Kun havahduin Koivuniemen tekevän lähtöä, oli jo myöhäistä. Sen verran pääsin jutuille, että totesimme homman kyllä hoituvan. Soitellaan ja jutellaan myöhemmin!
Noihin aikoihin kännykkäni oli yhtä heikossa hapessa kuin motivaationi. Puhelimesta kuului minulle soittaneen ihmisen ääni joskus hyvin, joskus heikosti, joskus ei lainkaan. Voice-infon jälkeisenä lauantaina teimme puolisoni kanssa lähtöä kaupungille, kun puhelimeni soi. Sanoman puhelinmyyjä halusi katkeilevan yhteyden takaa myydä minulle yhtä ja toista lehtitilausta, mutta kieltäydyin kohteliaasti. Auringonlaskun ala ja sellaista kaikkea, kyllä te tiedätte.
Kun puhelin sitten heti perään soi uudestaan, hermostuin. Puhelimestani ei kuulunut enää mitään. ”No mitä nyt sitten vielä”, hoin mystisesti uudestaan soittaneelle puhelinmyyjälle – niin oletin. ”Älä nyt saatana soita tänne enää koskaan.” Siitäs sai.
Maanantaiaamuna lampsin työpisteelleni Otavamediaan. Ei muuta kuin Paula Koivuniemen numero esiin ja haastattelua tekemään. Ainoa vain, että sähköpostissani odotti yllätys.
Paula Koivuniemen managerin viesti oli tiukkaa asiaa, lyhyt ja ytimekäs.
”Paula Koivuniemi ei ilahtunut käytöksestäsi lauantaina. Hän ei pidä siitä että hänelle huudetaan. Haastattelua et ilmeisesti siis halunnutkaan.”
Lopulta Koivuniemi oli armelias. Sain haastatteluni.