Viimeä viedään?

Sain viimeisimmän juttuni jälkeen viestin, jonka mukaan sanaa viimeinen käytetään toisinaan väärin. Sanotaan esimerkiksi ”viimeisten vuosien aikana”, kun pitäisi sanoa ”viime vuosien aikana”. Onko tosiaankin käymässä niin, että viimeinen vie viimen tehtäviä?

Näiden sanojen rajankäynti on perinteinen kielenhuoltokeskustelujen aihe. Asiasta kirjoittaa muun muassa Paavo Pulkkinen Kielikellossa 2/1995 (kielikello.fi). Hän kertoo havainneensa tämän keskeisen eronteon laiminlyöntiä: viimeinen viittaa johonkin lopulliseen ja viime johonkin tähän mennessä viimeksi esiintyneeseen. Puhutaan siis ”talvisodan viimeisistä päivistä” mutta ”viime päivien pakkasista”.

Sanojen viime ja viimeinen käyttötapoja selitetään laajasti nykykieltä kuvaavassa Kielitoimiston sanakirjassa (kielitoimistonsanakirja.fi). Selityksistä käy ilmi, että merkitykset eivät ole yksiselitteisiä.

Viime-sanan yhdeksi selitykseksi annetaan ’viimeinen’, kuten lauseessa ”tunsi viime hetkensä tulleen”. Viimeinen-sanan yhdeksi selitykseksi annetaan ’viime’. Tällaisissa tapauksissa on kyse toistaiseksi viimeksi tapahtuneesta tai ilmestyneestä, kuten lausekkeessa ”viimeisten tietojen mukaan”.

Toki viime-sanan ensimmäiseksi merkitykseksi määritellään ’nykyhetkeä juuri tai lähinnä edeltänyt, viimeksi ollut, tapahtunut, kulunut’. Ja viimeinen-sanan ensimmäiseksi merkitykseksi mainitaan ’järjestyksessä kaikkien muiden jälkeinen, perimmäinen, äärimmäinen’.

Vielä viime huomio, jotta asia ei alkaisi näyttää liian yksinkertaiselta. Suomen kielen lautakunta päätti jo vuosituhannen vaihteessa, että monien karttama viimeisin on tarpeellinen sana. Jos siis haluat sanoa toistaiseksi viimeisen sanan, voit ihan luvan kanssa sanoa – viimeisimmän sanan.