Kuvat tallessa, kuvaaja kateissa

Vuonna 1986 työskentelin Iltalehdessä viihdetoimittajana. Matkustimme kuvaajan kanssa Norjan Bergeniin seuraamaan, miten Kari Kuivalainen taustajoukkoineen menestyisi Eurovision laulukilpailuissa kappaleellaan Päivä kahden ihmisen.

Viisuviikon aikana lähetimme päivittäin juttuja Suomeen. Minä sanelin omani puhelimessa ”naputtajalle”. Osaan vieläkin tuon sanelukielen: Kalle Antero Risto Iivari välilyönti iso-Kalle Unto Iivari Ville Antero Lauri Antero Iivari Nestori Erkki Nestori piste kappale.

Valokuvaajalla oli hikisempi urakka. Hän kehitti valottamansa filmit hotellihuoneen kylpyhuoneeseen rakentamassaan pimiössä kuviksi ja pyöritti ne sitten puhelinlinjaa pitkin telefotolaitteellaan toimitukseen. Hotellien puhelinlinjat olivat surkeita, joten kuvaan tuli pätkimisen vuoksi musta viiru, ja lähettäminen piti aloittaa alusta. Homma kesti ikuisuuden.

Kari Kuivalainen oli 22 pisteellään hienosti 15. Päättäjäisjuhlien jälkeen Suomen monikymmenpäinen delegaatio lähti lentäen kotimatkalle kalat kainalossa. Olimme saaneet Bergenin kaupungilta kotiin viemisiksi suurehkot vakuumipakkaukset, joissa oli savustettu lohi. Delegaatiomme kärjessä kulki majakkana parimetrinen Heikki ”Hector” Harma. Siitä huolimatta valokuvaajani eksyi Oslon välilaskun aikana jonnekin.

Käsissäni olisi ollut katastrofi ellei kuvaaja olisi jostain syystä antanut filmirullia minulle.

Painelin suoraan toimitukseen, filmirullat kehitettiin ja juttu ilmestyi maanantaina. Maanantaina toimitukseen ilmestyi myös kuvaaja. En vieläkään tiedä, missä hän oli ollut ja mitä kautta kotiin tullut.