Tyyni kyntäjä ahtaassa raossa

Meno keskustan eduskuntaryhmän kokouksessa oli kuin hyvissä häissä. Puheet olivat lempeitä ja seesteisiä. Vain ryhmyri Timo Kalli yritti virkansa puolesta jotakin.

Keskustaherroilla oli hyvä mieli, koska Suomessa oli elokuussa 2006 kaikki hyvin. Oma puolue johti hallitusta, kestävyysvajeesta ei ollut tietoa – eikä vaalirahakohusta.

Mauri Pekkarinenkaan ei joutunut koville, vaikka kauppa- ja teollisuusministeri käyskenteli Rauman maisemissa kaksi päivää Neste Oilin paita päällä.

Edes kulttuuriministeri Tanja Karpela ei tuonut näkyvää säröä harmoniaan. Hän tuli tukevasti myöhässä ja lähti yhtä paljon etuajassa. Moottoripyörää ajoi silloinen heila, elokuvaohjaaja Olli Saarela.

Vain viilipyttypääministeri Matti Vanhanen oli raivoissaan, kun hän kapusi merenrantasaunan hämärässä lauteille. Muu kokousväki ja media nauttivat jo siinä vaiheessa takkahuoneen puolella satamakaupungin antimista.

Vanhanen oli menettänyt mielenrauhansa, sillä Satakunnan Kansassa oli ollut uutinen. Faktan ja fiktion rajamailla liikkuvalla Tyyni kyntäjä -palstalla oli povattu hänelle ja Susan Ruususelle hääkellojen kuminaa.

Kyntäjä oli saanut tietonsa Porin kauppatorin laidan luotettavista lähteistä, jotka olivat törmänneet kulttuurijohtajaan, joka oli tavannut Susanin tädin.

Tämä ei jää tähän, pääministeri uhosi ja oli valmis pistämään lehden koville.

Ymmärsin Vanhasta ja kauhistelin, miten jopa juurevat maakuntalehdet voivat nykyään mennä jo noin alas.

En viitsinyt kertoa, että olin tehnyt sen pätkän. Häätkin jäivät pitämättä.