Jokainenhan osaa tehdä jutun, kuvata ja rakentaa pari videoklippiä. Kuvankäsittelystä ja taitosta puhumattakaan. Mieluiten homma hoituu tuilla tai riistopalkkiolla – vai hoituuko, kysyy Hanna Rusila.
Osallistuin kansainväliseen konferenssiin, jonka koulutettavien pääkieli oli muu kuin englanti. Kaikkien englannintaito ei olisi riittänyt kurssiannin hyödyntämiseen.
Järjestäjät olettivat, että yliopiston kieltenopiskelijat selviäisivät erikoisalan tulkkauksesta (älkää vain kysykö palkasta!). Kun ilmeni, että rinnalle tarvittaisiin ammattitulkki, sellainen tilattiin.
Harmi kyllä tarjouskisassa pärjännyt firma ei tuntunut tietävän, mitä on tulkkaus. Hyvissä ajoin tilattu ”tulkki” puhui arvovaltaisten konferenssivieraiden päälle, muodosti lähde- ja kohdekielistä sekalaista siansaksaa, ei tuntenut alan perusteita ja käänsi enemmän korulauseita kuin asiaa.
Nolostuneet isännät antoivat ”tulkille” potkut ja tilasivat uuden. Metsään meni, osoitteena kun oli sama halpisfirma.
Toinen kokelas oli arka kolmekymppinen, joka kertoi lukeneensa kielten maisteriksi ja hallitsevansa niitä kahdeksan. Muut taidot olivat ilmeisesti jääneet vähemmälle. Hän oli valmistunut kortistoon ja päätynyt välitysfirman listoille palkkatuella.
Arvaatte varmaan, kuinka kävi? Ei tullut taaskaan tulkkauksesta mitään. Toisten pikapotkujen jälkeen paikalle saatiin viimein ammattilainen, sieltä tarjouspyyntöjen yläpäästä. Oli ihailtavaa seurata jo eläkeikäisen herrasmiehen tyyntä työskentelyä.
Tapaus sai jälleen pohtimaan kysymystä ammattitaidosta ja laadusta.
Vaikka olen valmistunut käännöstieteistä maisteriksi, en lähtisi myymään osaamista tulkkina. Kirjallinen kääntäminen kielestä toiseen on vaativaa puuhaa, joka jakautuu useisiin erikoisaloihin. Tulkkaus on täysin oma ammattitaitonsa, ehkä vielä vaativampi.
Tilaajien asenteissa haiskahtaa sama kuin media-alalla. Jokainenhan osaa tehdä jutun, kuvata ja rakentaa pari videoklippiä. Kuvankäsittelystä ja taitosta puhumattakaan. Mieluiten homma hoituu tuilla tai riistopalkkiolla.
Pedagogiikkaa opiskellessani törmäsin sosiologi Richard Sennettin yhteiskuntakriittisiin ajatuksiin. Hän esittelee teoksessaan Uuden kapitalismin kulttuuri (Vastapaino, 2007) käsityöläisyyden käsitteen. Globaalitaloudessa asiantuntevat ja huolelliset tietoalojen ”käsityöläiset” edustavat vastakohtaa projektiorganisaatioiden hosuville konsulteille.
Mutta kuka sellaisia enää kaipaa?
Uusimmassa lehdessä
- Paikallismedia kytkee ihmiset yhteisöönsä. Alajärvelle muuttanut Jukka Vuorio huomasi tarttuvansa pikkukunnan uutisiin sitä painokkaammin, mitä synkemmältä maailma muussa mediassa näyttää.
- Yleisön luottamus täytyy ansaita yhä uudelleen
- Journalistin ohjeiden uudistusehdotukseen paljon kommentteja – ”On jätettävä tilaa myös journalismin houkuttelevuudelle”
- Palkaton sairauspäivä huolettaa – liitto ei hyväksy ehdotusta, jos sitä esitetään neuvotteluissa
