Sata sanaa. Väitteitä journalismista.
Eletään inhottavia aikoja. Mediataloista tulee ulos lähinnä yt-uutisia ja sosiaalinen media julistaa jo journalismin alasajoa. Toimittajia ei tarvita enää mihinkään, kun käyttäjät tuottavat itse sisällön ja lukevat muutenkin otsikon lisäksi vain pari ensimmäistä riviä uutisesta.
Mutta eipä hätää. Tarinankertojille riittää tilaa, jos vain uskaltaa avartaa itseään. Mainostoimistot ovat omineet sisältömarkkinointi-sanan, mieluiten risuaidalla varustettuna. Tarinoita myydään Bulevardin eteläpuoleisista mainostoimistoista kuin freelancer juttujaan. Vaihtoehtoja on kaksi: joko menetämme suosiolla pelin mainosmiehille tai tartumme rohkeasti sisällön ja tarinoiden tuottamiseen. Moraalistakaan ongelmaa ei pitäisi olla: yritetään tehdä tarina, joka on asiakkaan ja lukijan mielestä mielenkiintoinen. Kuulostaa ihan journalistin hommalta?
Kirjoittaja on viestinnän asiantuntija Viestintätoimisto Luotsissa.
Uusimmassa lehdessä
- Pitääkö journalismin valita puolensa, jotta maailma pelastuisi? Journalistin toimittaja Manu Haapalainen kysyi itseään viisaammilta.
- Marjaana Varmavuori haluaa saada ihmiset saman pöydän ääreen
- Paikallisen median pitää vaalia paikallista keskustelua
- Jobbet som lokalreporter gav otippat socialt trumfkort