Helsingin Ylioppilaslehti menee verkkoon, mutta maakuntien sisarlehdet haluavat säilyä ­painettuina.

Huhtikuun lopulla ilmestynyt ­numero 2/2026 saattoi jäädä Ylioppilaslehden viimeiseksi printtilehdeksi. Huhtikuun lopulla Helsingin Sanomain Säätiö kertoi antavansa sata tuhatta euroa lehden konseptin uudistamiseen.

Vuonna 2027 aloittava uudistettu lehti ilmestyy verkossa. Auki on, kuuluuko tulevaan konseptiin esimerkiksi painettu vuosijulkaisu.

Vuodesta 1913 saakka ilmestynyt Ylioppilaslehti on ollut ensisijaisesti printtijulkaisu. Se on toimitettu kotiin Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan (HYY) noin 27 000 jäsenelle ja tilaajille.

Ylioppilaslehden jatko oli pitkään vaakalaudalla sen kustantajan HYY:n talousvaikeuksien vuoksi. Loppuvuoden ajan lehti on julkaisutauolla, eikä sille ole valittu uutta toimitusta.

Ylioppilaslehdessä keväällä lopettanut päätoimittaja Roosa Welling luonnehtii kauttaan myrskyisäksi.

”Välillä ehti iskeä jo epätoivo, että välittääkö tästä lehdestä muut kuin me tekijät. On todella hienoa huomata, että nuorten journalismilla on edelleen merkitystä ja lehden tekeminen saa jatkoa”, Welling sanoo.

---

Muillakaan ylioppilaslehdillä ei ole kymmenen viime vuoden aikana ollut helppoa. Vaasan ylioppilaslehti lakkautettiin vuonna 2017, Itä-Suomen yliopiston Uljas vuonna 2018, Aalto-yliopiston Aino vuonna 2020 ja Lapin ylioppilaslehti vuonna 2024. Tampereen yliopiston Aviisi lopetettiin vuonna 2018, mutta sen seuraajana aloitti vuonna 2020 ­Visiiri.

Suomeksi ilmestyy edelleen viisi ylioppilaslehteä: Jylkkäri, Oulun ylioppilaslehti, Tylkkäri, Visiiri ja Ylioppilaslehti. Soittokierros päätoimittajille paljastaa, että niillä ei ole akuutteja huolia olemassaolostaan.

Kaikki päätoimittajat pitävät lehtiään ensisijaisesti printtijulkaisuina ja painottavat lehden merkitystä kotiin toimitettuna muistutuksena ylioppilaskunnan olemassaolosta ja opiskelijayhteisöstä.

Henri Häkkisen hieman yli kaksivuotinen ­kausi Jyväskylän ylioppilaslehti Jylkkärin päätoimittajana päättyi huhtikuun lopussa. Häkkinen pitää ylioppilaslehtiä arvokkaana instituutiona.

”Opiskelijoista ja korkeakoulutuksesta keskustellaan julkisuudessa lähinnä ryöpsähdyksittäin – siis muualla kuin ylioppilaslehdissä. Kun kevääl­lä julkistettiin tutkimus toimittajaopis-kelijoiden arvoista, media oli taas täynnä ohi­puhumista. Opiskelijoilta itseltään ei kysynyt ­oikein kukaan. Ylioppilaslehdissä opiskelijoiden asiat ja näkökannat ovat koko ajan esillä”, Häkkinen sanoo.

Jyväskylässä ylioppilaskunta on selkeästi jatkuvuuden kannalla, Häkkinen sanoo.

”Lehden kalleudesta keskustellaan välillä, ­mutta viimeksi valitun edustajiston aikana ei ­tule olemaan mitään hätää. Lukijatutkimuksissa on todettu, että lukijat arvostavat printtilehteä. Tuoreimmasta on tosin jo hiukan aikaa.”

Ylioppilaspolitiikassa muutokset ovat toki ­nopeita – edustajistot valitaan kahden vuoden ­välein.

Myös Oulun ylioppilaslehden päätoimittaja ­Tuuli Heikura luonnehtii lehden tilannetta suhteellisen vakaaksi.

”Resurssiongelmia on kylläkin jatkuvasti. Osa rahoituksestamme tulee ylioppilaskunnalta, ­joten joskus syntyy keskustelua varojen siirtämisestä muualle. Viimeksi tällaista keskustelua oli vuonna 2024 Lapin ylioppilaslehden lakkauttamisen aikoihin.”

Oulun ylioppilaslehti uudistettiin vuonna 2023 aikakauslehdeksi. Heikuran mukaan lukijat kaipaavat valtamedian tarjoaman uutisvirran vastapainoksi hitaampaa, syventävää, nuorten ja opiskelijoiden näkökulmasta kirjoitettua sisältöä. Lehden haaste on pienen toimituskunnan vuoksi uhkaava yksipuolisuus. Ylioppilaslehdillä on taipumusta henkilöityä kulloiseenkin päätoimit­tajaansa.

”Meillä toimituskunta ja freelancerit ideoivat paljon juttuja. On hyvä, että kaikki ideat eivät tule minulta”, Heikura sanoo.

Oulussa kokeiltiin viime vuosikymmenellä verkkolehteen siirtymistä, mutta printti elvytettiin pian, koska lukijat eivät löytäneet digilehteä.

”En näe sellaista tilannetta, että printti poistuisi – ellei sitten koko lehdestä luovuttaisi”, ­Heikura sanoo.

---

Turun ylioppilaslehti Tylkkärin päätoimittaja ­Hermanni Sankelo sanoo lehteä kustantavan yliop­pilaskunnan asettavan lehdelle kohtuullisen tiukat taloudelliset, mutta myös sisällölliset raamit.

Sankelo täsmentää sisältöraamien tarkoittavan ennen kaikkea vaatimusta lehden ajankohtaisuudesta.

”Lehti on opiskelijoille tärkeä niin kauan kuin on opiskelijoita, joilla on tarve lukea, kirjoittaa ja vaikuttaa”, Sankelo sanoo.

Sankelo luonnehtii ylioppilaslehtiä julkaisuiksi, joita tulevaisuuden asiantuntijat tekevät tulevaisuuden asiantuntijoille. Hän pitää tärkeänä, että osa lehden jutuista uudelleen julkaistaan nykyisin myös Turun Sanomissa.

”Nuorten aiheet ja näkökulmat leviävät ­tätä kautta myös laajemmalle lukijakunnalle”, ­Sankelo sanoo.

Tampereen ylioppilaslehti Visiirin päätoimittaja Maria Muilu on ollut toimessaan vuodesta 2022. Lehti palvelee laaja-alaista lukijakuntaa: Tampereen yliopisto ja teknillinen yliopisto fuusioituivat vuonna 2019.

Visiirin tuore lukijatutkimus on antanut ­osviittaa paperilehden tärkeydestä.

”Se on mukavan näköinen, hypisteltävä esine. Lisäksi lukijakunnalla on parempi mahdollisuus törmätä painettuun lehteen myös sattumalta.”

Muilu kommentoi Helsingin Ylioppilaslehden ­tilannetta kollegana. Hän pitää sitä katkeran­suloisena ja ristiriitaisena.

”On sääli, että ylioppilaskunnalta ei Helsingissä löytynyt tarpeeksi ajoissa tukea printtilehdelle.”

Suuria lehteen kohdistuvia leikkauspuheita ei Muilun kaudella ole ollut. Muilun mukaan journalistisesti itsenäisen lehden pitäisikin olla ylioppilaskunnalle itseisarvo.

”Se on niin eri asia kuin joku tiedotusjulkaisu tai harrastetoimintana tehtävät ainejärjestölehdet. Ylioppilaslehdet luovat yhteisöllisyyttä ja ­pitävät opiskelijat kartalla asioistaan.”

Muilu on tutkinut ylioppilaslehtien ­merkitystä myös pro gradu -työssään. Tutkimuksessa ­nousi esiin muun muassa lehtien kyky irrotteluun ja epäsovinnaisiin ratkaisuihin.

”Täyttä gonzoilua meille tarjotaan kuitenkin hyvin vähän. Journalismin peruseetos on nuorissakin kirjoittajissa niin syvässä”, Muilu sanoo.

Jylkkärin Henri Häkkinen näkee asian hieman toisin.

”Ylioppilaslehdissä voi edelleen kokeilla ­monenlaista perseilyä.”