Lehtesi tavoite on tuottaa lukijoille huono omatunto, Jussi Virkkunen

Kokemuksesi media-alan eri työnantajista teki sinusta niin innokkaan vasemmistolaisen, että päätit pyrkiä Kansan Uutis­ten päätoimittajaksi.

Näiden kokemusten ansiosta päädyin kyllä KU:n toimittajaksi, kiitos silloisen vasemmistoliiton puoluesihteerin Joonas Leppäsen, jonka kanssa pelasin jalkapalloa samassa joukkueessa.

Vasemmistoliitto on SDP:n apupuolue. Kansan Uutiset on vastaavasti Demokraatin pikkuveli.

Toimittajat tykkäävät kehitellä näppäriä vertauskuvia. Jos välttämättä näin haluaa tehdä, voi ajatella, että ­pikkuveljet ovat yleensä vauhdikkaampia ja kekseliäämpiä, koska heidän pitää kamppailla huomiosta enemmän.

Puoluelehden tärkein tehtävä on kritisoida emopuoluettaan siten, että kukaan ei pahoita mieltään ja lakkauta lehteä.

Voiko kirjoittaa kritiikkiä, joka ei pahoita kenenkään mieltä? Kansan Uutisissa on käsittääkseni kirjoitettu sellaista kritiikkiä, joka on herättänyt sopivan rakentavaa keskustelua. Laiskaa provokaatiota maailma on jo täynnä, joten sellainen on turhaa.

Kansanedustaja Anna Kontula määrittelee itsensä kommunistiksi. Olet koko urasi koettanut selvittää, että mitä kommunismi oikeasti tarkoittaa.

Olen jo opiskeluaikoina väitellyt riittävän monta kertaa siitä, millaista on oikea kommunismi. Minulla ei ole mielenkiintoa jatkaa sitä keskustelua.

Kutsut Kansan Uutisten podcast-studiota kepeästi ”vallankumouskeskukseksi”, mikä kertoo kaiken olennaisen suhteestasi oikeaan vallankumoukseen.

Ehkä se kertoo eniten podcastien luonteesta. Siinä ­missä naisten podcasteissa on usein voimaantumista, miesten podcasteissa on paljon huumoria. Huumorin laatu on sitten toinen kysymys.

Haaveilet, että pääsisit vasemmistoromantiikan hengen mukaisesti tekemään Kansan Uutisten otsikon ”Vallankumous on alkanut”.

En haaveile, koska nykyaikana mahdollinen vallan­kumous kannattaa tehdä hitaasti asioita muuttaen, jolloin kukaan ei välttämättä huomaa vallankumouksen tapahtumista.

Kansan Uutisten tavoite on tuottaa lukijoilleen huono omatunto, jos he käyvät Ikeassa tai lentävät lomalle.

Olen tehnyt molempia. Se ei ole tarkoituksemme, vaan kiinnittää huomiota rakenteisiin, joka ylläpitävät kestämätöntä kulutusyhteiskuntaa. Siten voimme herättää lukijoita pohtimaan, miten he haluavat muuttaa yhteiskuntaa.

”Vasemmistovero” kuvaa omantunnon tuskaa, josta vasemmistoaktiivi kärsii erityisesti somepostauksissaan. Itse et moista ”veroa” kanna taakkanasi.

Vasemmiston sanotaan kannattavan veroja, mutta ­tästä verosta pitäisi päästä eroon. Vasemmistovero tekee pienistä nautinnoista asioita, joista yksilö ei voi nauttia, koska pelkää toverin suuttuvan. Vastaavaa oikeistoveroa en ole pystynyt paikantamaan.

Kuluttajien ostopäätösten syyllistämisestä saa kivoja ­kolumneja, vaikka huomio kannattaisi kiinnittää tuotantotapaan. Niistä juttujen teko on kuitenkin liian työlästä.

Ehdottomasti näin. Kävin äsken syömässä ­herkullista kebabia, ja siitä saisi hyvän vasemmistoverohenkisen kolumnin, että kuinka kehtasin mennä syömään sellaista. Toisaalta julkaisemme pitkiä analyyttisiä juttuja, ­jotka keskittyvät tuotantotapoihin ja yhteiskunnan rakenteisiin.

Vasemmistolaisuus on synkkää ja raskasta vastuunkantoa, mutta perhetaustasi takia voit koska tahansa vaihtaa ­kepeän porvarilliseen elämäntapaan.

Koen eläväni aika kepeää elämää, jossa on ehkä vivahteita Anna Kontulan kritisoimasta pikkuporvarillisuudesta. En koe, että voisin vaihtaa elämäntavasta toiseen. Sitä paitsi se toisi hyvin skitsofreenisen olon.

Isäsi isoisä oli säveltäjämestari Jean Sibelius. Olet välillä pohtinut nimesi muuttamista J. Sibeliukseksi.

En ole, mutta serkkuni kanssa suunnittelimme, että menisimme Sibelius-monumentille tienaamaan veloittamalla turisteilta maksua kuvasta Sibeliuksen jälkeläisten kanssa.