Kuriren on yksi harvoista suomenruotsalaisista aikakauslehdistä – ”Pienikin asia on kertomisen arvoinen”

Kolpin kylässä Pedersöressä Pohjanmaalla on meneillään kanihyppykisat. Hevostallille on tullut parikymmentä koululaista kisaamaan kaniensa kanssa. Omistajat taluttavat kanejaan remmissä, ja niiden on tarkoitus hypätä kymmenen korkean esteen yli. Kisassa mitataan aikaa ja virheiden määrää.

Toimittaja Anette Forsström-Fellman on tekemässä tapahtumasta Kuriren-lehteen aukeaman juttua. Hän haastattelee kahta kymmenvuotiasta tyttöä ja ottaa myös jutun kuvat.

”Kanihyppy on suosittua ruotsinkielisellä Pohjanmaalla. Tyttäreni on harrastanut tätä ­monta vuotta, ja ehdotin aiheesta juttua päätoimit­taja Rosita Holtlundille. Saan lähes aina ideani myytyä, sillä Kurirenin aihepiirit ovat maanläheisen monipuolisia, ja pienikin asia on kertomisen ­arvoinen.”

Kuriren on yksi harvoista Suomessa ­tehdyistä ruotsinkielisistä, tilattavista aikakauslehdistä. Vaasassa tehtävä lehti keskittyy perhe- ja lifestyle-aiheisiin. Se on ilmestynyt vuodesta 1959 lähtien.

Vuoden ensimmäisen Kurirenin teemana oli kulttuuri. Forsström-Fellman kirjoitti ja ­kuvasi numeroon reportaasin suositun Guns Rosor -tanssiorkesterin keikasta sekä pietarsaarelaisen kirjailijan Ellen Strömbergin haastattelun.

Forsström-Fellman on ollut Kurirenin freelancer vuodesta 2018 ja kirjoittaa joka numeroon.

”Saan aika vapaat kädet, eikä tekstiäni pakoteta mihinkään juttuformaattiin. Se on ­minulle tosi tärkeää. Haluan nostaa esille ihmisiä, joilla on mielenkiintoista kerrottavaa esimerkiksi elämästään, harrastuksistaan tai työstään”, hän kertoo.

Hänen mukaansa yhteistyö toimituksen kanssa on sujuvaa ja mukavaa, vaikka lehden maksamat palkkiot eivät ole kovin suuria.

---

Kurirenin ulkoasu on vanhahtava ja kotoisa. Pitkien juttujen ja kolumnien lisäksi siinä on esimerkiksi ristikoita, vitsejä, ruoka- ja käsityöohjeita sekä kirjeenvaihtopalsta. Joka numerossa esitellään uusia suomenruotsalaisia kirjoja.

Kustmedian projektipäällikkö Jennifer Hägen ja päätoimittaja Rosita Holtlund vastaavat Kurirenin sisällöstä. Perinteikkäällä lehdellä on heidän mukaansa tärkeä paikka suomenruotsalaisella mediakentällä.

”Pohjanmaalla seurataan paljon Ruotsin medioi­ta kielen takia. Suomenruotsalaisille on kuitenkin tärkeää lukea myös suomalaista ruotsinkielistä aikakauslehteä, sillä se tukee kulttuuria ja identiteettiä. Lukijat kokevat Kurirenin olevan yhdistävä linkki suomenruotsalaisten kesken”, Holtlund sanoo.

Hägen myöntää, että Kuriren ei ole mikään kulta­kaivos. Kustmedia haluaa silti jatkaa vuonna 2023 ostamansa lehden tekemistä. Lehden talous perustuu tilausmaksuihin sekä irtonumero- ja ilmoitusmyyntiin. Säätiöiltä se ei saa tukea.

”Tänä vuonna on tarkoitus hiukan kehittää lehden sisältöä ja ulkoasua, mutta pidämme koko ajan mielessä, että nimenomaan suomenruotsalaisuus kiinnostaa lukijoita. Se on kaiken pohja”, Hägen kertoo.

Lukijat ovat enimmäkseen 60 vuotta täyttäneitä naisia. Jokaisessa numerossa on teema, kuten hyvinvointi, perhe ja vapaa-aika tai ruoka ja matkat.

Haastateltavat ovat monen ikäisiä eikä lehteen erityisesti etsitä julkkiksia. Esimerkiksi Suzanne Innes-Stubbin haastattelu kyllä kelpaisi päätoimittaja Holtlundille.

Uusien lukijoiden saamiseksi Kustmedia on viritellyt yhteistyötä isompien kustantajien kanssa. HBL:n, Vasabladetin ja ÖT:n tilaajat ovat voineet tänä keväänä lukea digitaalista Kurirenia ilmaiseksi.

Suomenruotsalaisia on noin 300 000. Pieni ja tiivis kohderyhmä on Kurirenin vahvuus. Lukijat saattavat tuntea lehden haastateltavia jotain kautta. Entinen koulukaveri tai tutun tuttu kiinnostaa toisella tavalla kuin täysin vieras.

Sekä Hägen että Holtlund korostavat freelancerien tärkeyttä lehdelle. Toimitus on Vaasassa, mutta lehdessä täytyy olla haastateltavia koko ruotsinkielisestä Suomesta.

Holtlundin mukaan lehteen kirjoittaa 35 – 40 freelanceria.

”Monilla on toinen työ, ja he kirjoittavat juttuja harvakseltaan. Monet ovat kirjoittaneet meille jo vuosia”, Holtlund kertoo.

---

Anette Forsström-Fellman on luonut itselleen mieluisan palapelimäisen työelämän. Hän opiskeli toimittajaksi Helsingin yliopiston Soc&komissa ja valmistui vuonna 2007. Sen jälkeen hän on työskennellyt muun muassa Ylellä.

”Minulle sopii ihmiskeskeinen raportointi ja tykkään rauhallisemmasta tahdista kuin uutismaailman monet eri käänteet”, Forsström-­Fellman kertoo.

Hän asuu maatilalla Purmon kylässä ja työskentelee kolmena päivänä viikossa kotikylänsä K-kaupassa. Työviikon muista päivistä yhtenä hän kirjoittaa juttuja Kuriren- ja Marthabladet-lehtiin ja toisena sijaistaa kouluissa ja päiväkodeissa.

”Olen tyytyväinen työelämääni, sillä tykkään vaihtelusta. Jossain vaiheessa voisin ehkä lisätä toimittajan työn osuutta”, Forsström-Fellman sanoo.

”Pohjanmaalaiset ovat yleensä vaatimattomia. Minusta on ihanaa saada tämmöinen ihminen innostumaan haastattelusta. Kaikista ihmisistä saa mielenkiintoisen tarinan. Meillä Purmossa ilmestyy kylälehti kahdesti vuodessa eikä vielä koskaan ole ollut juttuaiheista pulaa.”

Kurirenin salaisuudeksi hän arvelee positiivisuuden. Se on tervetullutta vastapainoa TV-uutisten ja päivälehtien usein ikäville aiheille. Sotauutisten jälkeen kanihyppely tuntuu sympaattiselta.