Reykjavíkin Pohjolan talo, Norræna húsið, on freelancekääntäjä Erla Elíasdóttir Völudóttirille merkityksellinen. Alvar Aallon suunnittelemassa, vuonna 1968 valmistuneessa selkeälinjaisessa rakennuksessa hän aloitti 18 vuotta sitten suomen opinnot.
Nykyään Erla käy Pohjolan talolla erityisesti sen kirjaston takia. Sieltä löytyy kirjallisuutta kattavasti pohjoismaisilla kielillä, mutta ei islantilaista kirjallisuutta islanniksi.
”Pienenä luin suomalaisia Aino-kirjoja. On hauska sattuma, että kirjailija-anoppini on kääntänyt Aino-kirjat ruotsin kautta islanniksi.”
40-vuotiaan Erlan lapsuuden ajoista ala on muuttunut erityisesti etiikan näkökulmasta. Nykyään ollaan hänen mielestään uskollisempia alkutekstille.
”Kääntämisessä kaikki riippuu kontekstista. Kerran kanakeitto oli käännetty englanniksi muotoon curry. Curry on varmasti kohdelukijalle tutumpi ruoka, mutta eihän se ole yhtään sama asia. On tärkeää, että lukija ymmärtää, mistä on kyse.”
Suoraan suomesta islanniksi ammatikseen kääntäviä on Erlan lisäksi vain muutamia. Erla on kääntänyt muun muassa Mauri Kunnasta, Sofi Oksasta ja Tommi Kinnusta. Tällä hetkellä työn alla on Satu Rämön Rósa & Björk. Se on toinen osa Rämön Islantiin sijoittuvasta dekkarisarjasta.
Rämön kirjojen käännöstyö poikkeaa muista, sillä teksti sijoittuu Islantiin. Kirjan pitää olla uskottava islantilaiselle lukijalle. Käännös vaatii erityistä tarkkuutta.
”Kun alkutekstissä lukee, että Hildur ja hänen kollegansa lähtevät seuraavaan vuonoon, se ei riitä islantilaisille. Minun on pitänyt laittaa Satulle viesti, että mitä vuonoa tarkoitat”, Erla kertoo.
Islantilaiset lukevat ja kirjoittavat paljon. Islannissa todennäköisyys päätyä kirjailijaksi on maailman korkein: noin joka kymmenes islantilainen julkaisee eläessään kirjan.
Kirjallisuuden lisäksi Erla kääntää viranomaistekstejä ja tekee tv-ohjelmien tekstityksiä.
Työkalujen kehittyessä jotkut ovat jo ehtineet povata kääntäjien työn loppua. Erla ei usko, että tekoäly korvaa ainakaan kaunokirjojen kääntäjien työtä. Hänen mielestään tekoäly voi tuntea kielen, mutta ei kääntämistä.
”Varsinkaan pienillä kielillä konekäännetty teksti ei ole kovin monipuolista. Tekoäly ei osaa tehdä laadukasta kaunokirjallisuutta”, hän sanoo.
Tekoälyn kyky kääntää riippuu Erlan mielestä tekstin lajista. Kaavamaisten tekstien kääntämisessä kone voi olla linjakkaampi, mutta tekstin tarkistukseen tarvitaan ihmissilmät. Kaunokirjallisuudessa tekoäly hukkaa synonyymien nyanssit.
Kun ihminen kääntää tekstiä, valintoja ohjaa järjen lisäksi myös tunne. Siksi Erla ei ole huolissaan työnsä tulevaisuudesta.
”Sanakirjan mukaan sanalla tai sanaliitolla voi olla sama merkitys. Tulee kuitenkin tunne, että tämä toinen sopii paremmin kontekstiin, tyylilajiin tai hahmojen rekisteriin. Epäilen, että tekoäly valitsisi aina sen yleisimmän sanan tai sanaliiton.”
Toimeksiantajat eivät ole vaatineet Erlalta tekoälyn käyttöä tehokkuuden nimissä. Hän on saanut työtarjouksia konekäännettyjen tekstien oikolukemiseen, mutta muita töitä on toistaiseksi ollut tarpeeksi. Vaikka toimeksiantona olisi pelkkä konekäännetyn tekstin oikoluku, teksti pitää monesti rakentaa uudelleen, jotta se olisi ymmärrettävää ja hyvää kieltä, Erla selittää. Silti työstä maksetaan vähän; onhan kone sen jo kerran kääntänyt.
Teknologinen kehitys on Erlan mukaan tuonut kääntäjän työhön hyviäkin juttuja. Sellaisia ovat esimerkiksi luotettavat nettisanakirjat ja verkosta löytyvät esimerkit ja selitykset kielenkäytöstä. Kääntäjien virtuaalisessa kohtauspaikassa, Kääntöpiirissä, suomesta muihin kieliin kääntävät keskustelevat kääntämiseen liittyvistä valinnoista.
Islannin kieltä puhuu äidinkielenään reilu 300 000 ihmistä. Varsinkin islantilaiset nuoret kuluttavat englanninkielistä kirjallisuutta, tv-sarjoja tai elokuvia mielellään alkukielellä. Islannin kielen turvaamiseksi kustantaja on päätynyt esimerkiksi julkaisemaan nuorten keskuudessa suositun Heartstopper-sarjakuvan viimeisen osan lähes yhtä aikaa englanniksi ja islanniksi. Erla toimii sarjakuvan islannintajana.
Käännöskirjallisuutta ohjaavat myyntiluvut. Kirjasarja saatetaan jättää kesken, jos se ei myy tarpeeksi hyvin. Näin on käynyt myös Erlalle. Salla Simukan Lumikki-trilogiasta ilmestyi islanniksi vain kaksi ensimmäistä osaa.
”Toisen osan käännös oli ehdolla Reykjavíkin kaupungin lasten- ja nuortenkirjallisuuden palkinnon saajaksi käännettyjen kirjojen luokassa. Palkinto ja arvostus eivät yksin riittäneet jatkoon.”
Suomeen ja suomen kieleen Erla päätyi sattumalta. Hän etsi Islannin yliopiston kieliluettelosta f:n kohdalta franskaa, mutta kiinnostui finnskasta. Maisterintutkinnon hän suoritti Turussa suomen ja sen sukukielten maisteriohjelmassa.
Suomeen muuton jälkeen hänet yllätti se, kuinka vaikeaa oli ymmärtää varsinkin puhekieltä. Helpointa oli puhua yhden henkilön kanssa kerrallaan, varsinkin, jos tämä pystyi puhumaan vähän hitaammin, selkeämmin ja kirjakielisemmin.
Ensimmäisen vuoden Erla oli isommassa porukassa enimmäkseen hiljaa ja kuunteli. Itsevarmuus suomen puhumiseen kasvoi kuoroharrastuksen myötä. Kun hän neljän Suomi-vuoden jälkeen muutti takaisin Islantiin, sana suomea osaavasta kirjallisuuden ystävästä levisi nopeasti.
”Viihdyn todella hyvin kääntäjän työssä, mutta en tiedä, olisiko minusta tullut kääntäjää ilman suomen kieltä. Se on onnellinen vahinko.”
Uusimmassa lehdessä
- Perinteisten mediatuotteiden yleisöt kutistuvat, mutta nekin on tehtävä – ja mielellään hyvin. Millaista on tehdä työtä, jolle toiset povaavat jo sukupuuttoa?
- Kimmo Porttilan mielestä urheiluselostaja on hääjuhlien humalainen eno
- Haastattelujen saaminen on vaikeutunut, arvioivat kokeneet journalistit. Miksi asiantuntijat suhtautuvat pyyntöihin nihkeästi?
- Redigeringen av Bonniers finländska papperstidningar flyttar till Sverige
