”Saahan nähdä, miten pitkinä pyhinä käy tavallisen nykyajan ihmisen, joita me olemme pahimmassa potenssissa”, Jaakko Hakala pohti Sanomalehtimiehessä 8/1959.
”Tänä joulunahan päivälehdille tulee neljän päivän tauko, mitään tekemättömyyden siunaus, kumma hiljaisuus, jonka on ihan outoa varsinkin sille, joka työkseen rientää kiire perässään päivästä päivään.”
Tuolloin Aamulehden päätoimittajana työskennellyt Hakala oli myös pappi.
”Etukäteen sitä odottaa, mutta pelkää, että keskellä tätä terveellistä ja parantavaa ulkonaistakin rauhaa saattaa huomata menettäneensä kyvyn olla hiljaa.”
Hakalan mielestä Suomi kaipasi kipeästi ”rauhaa maassa”.
”Emmekä me voi henkilökohtaisesti lykätä tätä vaatimusta ja tarvetta toisten niskaan, vaan tunnustaa suoraan, että tällä sanomalla on paljon puhuttavaa juuri meille, elleikään ehkä suurimmille riidan rakentajille, niin sen melkoisille levittäjille kuitenkin.
Kun tämä joulunpyhien ulkonainen hiljaisuus nyt tulee ja sen rauha laskeutuu kiireisiin toimituksen huoneisiin, se on meille sittenkin lahja.”
Uusimmassa lehdessä
- Kerttu Kotakorpi toivoo ilmastojournalismin uskovan parempaan, vaikka se on vaikeaa
- Puoluekannatuskyselyt selvittävät suomenkielisten mielipiteitä, vaikka Suomessa asuu jo 600 000 vähemmistökielistä
- Hallituksen heikennykset työehtoihin luovat painetta tes-pöytiin
- Journalismin pitää kertoa, miten elää rikkinäisessä maailmassa
