Tunariagentteja, myrkytettyjä kalsareita ja tiedon pimeät markkinat – Bellingcatin johtaja tuntee Venäjän likaisen pelin

”Arvaamattomuus on ainoa tapa pysyä turvassa”, sanoo Bellingcat-ryhmän toimitusjohtaja Christo Grozev helsinkiläisen kongressihotellin neuvotteluhuoneessa.

Grozev on tullut Suomeen Millennium-palkinnonjaon keskustelutilaisuutta varten. Haastattelua on ollut hieman vaikea järjestää, sillä Grozev on ollut tavoittamattomissa ja sovittu kellonaika on muuttunut pitkin matkaa.

Christo Grozev on bulgarialainen toimittaja, jonka johtama tutkivan journalismin verkosto Bellingcat on paljastanut muun muassa sen, että brittiagentti Sergei Skripalin ja oppositiojohtaja Aleksei Navalnyin myrkyttämisten taustalla oli Venäjän turvallisuuspalvelu FSB. Bellingcat selvitti myös, että Itä-Ukrainassa vuonna 2014 alas ammutun malesialaisen MH17-matkustajakoneen pudotti Venäjän armeijan ohjus.

Bellingcatin tuorein paljastus kertoi lokakuussa, ketkä venäläiset upseerit olivat Ukrainan siviilikohteisiin suunnattujen ohjusiskujen takana.

Ei siis ihme, että Bellingcatin pomo sanoo olevansa FSB:n tappolistalla.

Koska FSB:n kaltainen jähmeäliikkeinen tiedustelupalvelu tarvitsee valmistautumisaikaa, heitä voi Grozevin mukaan harhauttaa arvaamattomilla liikkeillä.

”En koskaan suunnittele asioita pitkälle etukäteen. Ostan lentoliput viime hetkellä, ja joskus ostan kaksi lippua eri kohteisiin, jotta he eivät tietäisi, mihin olen menossa”, Grozev kertoo.

Hän sanoo, ettei ole peloissaan oman turvallisuutensa puolesta, mutta on tietoinen vaarasta.

”Kollegani, Bellingcatin perustaja Elliot Higgins välttelee ovenkahvoja ja käyttää nenäliinaa oven avaamiseen. Kun hän asuu hotellissa, hänellä on erilaisia tapoja varmistaa, ettei kukaan mene hänen huoneeseensa.”

Ja varmaan alushousuja täytyy vaihtaa aika usein?

”Kyllä”, Grozev nauraa.

---

Niin, ne alushousut. FSB sai venäläisen oppositiopoliitikon Navalnyin melkein hengiltä elokuussa 2020. Salamurha oli tarkoitus toteuttaa Navalnyin alushousuihin vaivihkaa sivellyllä Novitšok-hermomyrkyllä. Neuvostoliitossa kehitetty myrkky on kansainvälisen kemiallisten aseiden kieltosopimuksen listalla, ja myös Venäjä on sitoutunut sopimukseen. Myrkky aiheuttaa pallean tai sydänlihaksen kouristelua ja voi johtaa kivuliaaseen tukehtumiseen.

Sergei Skripal ja hänen tyttärensä Julija joutuivat kuoleman kieliin koskettuaan Novitšokilla käsiteltyä ovenkahvaa Ison-Britannian Salisburyssa 2018. He kuitenkin selvisivät hengissä.

Navalnyi sai myrkytysoireita Moskovaan matkalla olleessa lentokoneessa. FSB:n suunnitelma meni kuitenkin pieleen, sillä Navalnyin kone teki välilaskun Omskiin ja mies sai ensiapua. Nopeasti saatu hoito pelasti hänen henkensä.

Kanadalaisen Daniel Roherin ohjaamassa Navalnyi-dokumentissa (HBO) on kuumottava kohtaus, jossa Aleksei Navalnyi soittaa kahdelle FSB:n agentille tekeytyen Vladimir Putinin korkean neuvonantajan apulaiseksi ja tivaa, miksi salamurhaoperaatio epäonnistui. Yllättäen toinen vastaajista menee lankaan ja paljastaa kaiken Navalnyille itselleen.

Paikalla puheluita kuuntelemassa on myös Bellingcatin Christo Grozev, joka esiintyy keskeisessä roolissa viime tammikuussa julkistetussa dokumentissa.

Navalnyi utelee FSB:n Konstantin Borisovitš Kudrjavtsevilta, mihin kohtaan alushousuja he laittoivat myrkkyä.

”Käsittelimme sisäsaumat”, Kudrjavtsev selostaa.

Miehen mukaan kaikki olisi mennyt toisin, jos Navalnyin lento olisi kestänyt kauemmin, eikä hän olisi päässyt hoitoon. Puhelua vaiti kuunteleva Grozev hautaa kasvot käsiinsä.

”Se oli ’naamapalmu’. Tunsin myötähäpeää hänen puolestaan. En voinut uskoa, että he olivat niin tyhmiä”, Grozev kertoo.

Hän luuli ensin, että kyseessä oli jonkinlainen peli ja että Kudrjavtsev tiesi puhuvansa Navalnyille.

”Kun hän alkoi antaa enemmän tietoa kuin meillä itsellämme oli, tajusin, ettei tämä ollutkaan leikkiä. Sitten aloin miettiä, mitä miehelle tapahtuu tämän jälkeen ja miten voisimme auttaa hänet pois Venäjältä.”

Grozev kertoo, että he yrittivät soittaa Kudrjavtseville vielä samana iltana, mutta hän ei enää vastannut puhelimeen.

Palkittu Navalnyi-dokumentti kumosi Putinin naureskellen esittämän väitteen, jonka mukaan Navalnyi olisi varmasti kuollut, jos asialla olisi ollut Venäjän turvallisuuspalvelu. Nyt koko maailma näki, että todellisuudessa FSB:n agentit ovat melkoisia tunareita.

Kotimaahansa palannutta Navalnyitä odotti pitkä vankeustuomio, jota hän istuu parhaillaan pahamaineisessa vankilassa Keski-Venäjällä.

---

Journalistisesti ajatellen Bellingcatissa kiinnostavinta ovat ryhmän käyttämät metodit. Ne poikkeavat esimerkiksi tutkivien journalistien Suomessa yleisesti käyttämistä menetelmistä ja ovat joskus eettisesti harmaalla vyöhykkeellä. Grozev myöntää tämän itsekin.

Esimerkiksi Navalnyin myrkyttäjien selvittämiseksi ja ohjusiskuja toteuttaneiden venäläisupseerien jäljittämiseksi Bellingcat osti tietoja Venäjän pimeiltä markkinoilta. Lentomatkustajatietoja ja puheludataa yhdistelemällä ryhmä pystyi suurella varmuudella päättelemään, ketkä varjostivat Navalnyitä.

Lopullinen vahvistus saatiin, kun Navalnyi soitti myrkyttäjilleen esiintyen toisena henkilönä. Soittava numero oli väärennetty puhelinhuijausohjelmalla, joka korvaa soittajan numeron halutulla numerolla. Näytti siltä, että puhelu tulee Kremlistä.

Ohjusiskuja Ukrainaan maalittaneiden sotilaiden nimet selvitettiin yhdistelemällä tietoja julkisista sotilaslähteistä ja pimeiltä markkinoilta hankitusta puhelindatasta, kun epäiltyjen nimet olivat selvillä.

”Jutun julkaisu sisälsi tavallista enemmän eettistä pohdintaa. Mietimme pitkään, onko oikein paljastaa näiden ihmisten nimiä. Kysyimme muun muassa Financial Timesin ja Der Spiegelin päälliköiltä mielipidettä, mutta kukaan ei nähnyt tässä eettistä ongelmaa. Nämä ovat sotilaita siinä missä eturintamassakin olevat, eikä heille suoda anonymiteettiä.”

Grozev kertoo, että nimet päätettiin julkaista kuitenkin vasta sitten, kun YK:n tutkijat totesivat, että kyse on todennäköisesti Venäjän sotarikoksista. Julkaisua perusteltiin myös ennaltaehkäisevällä vaikutuksella.

”Näitä osaajia ei ole Venäjällä kovin monta, joten toivomme, että julkaisumme kannustaisi muita olemaan liittymättä tähän porukkaan.”

Usein esitetty kysymys on, onko Bellingcat journalismia vai aktivismia. Ryhmä pohti tätä perusteellisesti itsekin vastikään Portugalin Lissabonissa järjestetyssä sisäisessä palaverissaan.

Grozevin mielestä Bellingcatin toiminta on edelleen lähempänä journalismia ja eroaa täysin esimerkiksi ihmisoikeusjärjestöjen aktivismista.

”Meillä on eräänlainen vertaisarviointisysteemi. Jokainen tutkimusprojektimme pitää ilmoittaa ryhmälle heti, ja vaikka ei pitäisikään löydöksistään, ne pitää silti julkistaa. Aktivistiryhmä ei tekisi niin”, Grozev sanoo.

Bellingcat on julkaissut sivustollaan tietoja myös Ukrainan tekemistä mahdollisista sotarikoksista.

Venäjän pimeiltä markkinoilta voi ostaa tietoja datan välittäjiltä, jotka mainostavat verkkosivustoilla, mihin järjestelmiin heillä on pääsy.

”Sitä kautta voi tehdä hakuja esimerkiksi poliisin tietojärjestelmään, rajanviranomaisten tietoihin, verotietoihin ja teleoperaattoreiden puheludataan”, Grozev kertoo.

Grozevin mukaan välittäjät ovat yleensä huonossa asemassa olevia nuoria ihmisiä, joille laittoman tiedon myynti on ainoa keino saada rahaa. He rekrytoivat verkostoonsa paikallisia poliiseja sekä työntekijöitä valtion virastoista ja teleoperaattoreilta.

”Sieltä voi hankkia vaikkapa tiedot kenen tahansa suomalaisen matkoista Venäjälle, päivämäärät, hotellit ja kuka on hänet kutsunut. Venäläisestä saisi enemmän tietoa, muun muassa hänen hankkimansa liput, verotiedot ja kopion hänen passistaan.”

Passitiedot maksavat noin 20 euroa, matkapuhelimen käyttämien tukiasemien tiedoista viiden kuukauden ajalta joutuu pulittamaan noin 500 euroa.

Grozev sanoo, ettei Bellingcat voi käyttää pimeän tiedon ostamiseen lahjoittajiensa rahaa, vaan hän maksaa hankinnat omasta pussistaan.

12-vuotiaana sain äidiltäni lyhytaaltoradion. Hän sanoi, että voin kuunnella sillä ulkomaisia kanavia ja kuulla erilaisen version asioista.

Christo Grozev, johtaja, Bellingcat-verkosto

Suomalaisissa Journalistin ohjeissa puhutaan tietojen hankkimisesta ”tavallisuudesta poikkeavilla keinoilla”, jos yhteiskunnallisesti merkittäviä seikkoja ei voida muutoin selvittää. Myös Grozev vetoaa siihen, että Bellingcatin paljastuksilla on niin suuri yhteiskunnallinen merkitys, että tarkoitus pyhittää keinot.

”Tiedon hankkiminen pimeiltä markkinoilta ei ole laillista Venäjälläkään. Se on niin sanottu hallinnollinen rikkomus, mutta perusteitamme pimeän tiedon ostamiseen on testattu saksalaisessa oikeudessa.”

Grozevin mukaan saksalaisen tuomari katsoi, että yleinen etu ajoi lain noudattamisen ohi. Kyse oli tapauksesta, jossa Bellingcat selvitti turvapaikanhakijan murhaajan todellisen henkilöllisyyden pimeiltä markkinoilta hankitun tiedon avulla vuonna 2019. Murhan jäljet johtivat FSB:hen, ja teosta sai lopulta tuomion 56-vuotias venäläismies.

Bellingcatin sisäinen yleisperiaate on, että kun julkisten lähteiden avulla on selvitetty epäilty tekijä, hänestä voidaan hankkia dataa pimeiltä markkinoilta.

”Aiemmin kaikki tietomme olivat peräisin avoimista lähteistä, mutta muutimme käytäntöämme 2018. Tuolloin ymmärsimme, että valtiotason vakoilu- ja sotilastoimintaa selvittäessämme pelkät avoimet lähteet eivät johdata totuuden äärelle.”

Mutta miksi FSB:n agentit käyttäisivät tavanomaisia viestiyhteyksiä, kun he varmasti tietävät, että heidän puhelutietonsa voidaan ostaa?

”Kysyin tätä samaa viimeksi eilen venäläiseltä professoriystävältäni. Hän vastasi, että nämä ihmiset uskovat, ettei heitä voi kukaan rangaista, joten he voivat tehdä virheitä. Eivätkä he opi virheistään.”

Grozev kertoo esimerkin. Ohjusartikkelin julkaisun jälkeen hän oli hyvin utelias, mitä tapahtuisi seuraavaksi. Hän ehdotti yhteistyökumppanilleen, että he ostaisivat saman puheludatan uudelleen päivää myöhemmin nähdäkseen, kenelle jutussa paljastetut sotilaat puhuivat.

”Kollegan mielestä se olisi ollut rahanhaaskausta, koska he eivät tekisi samaa virhettä kahdesti. Päätimme silti kokeilla. Ostimme kenraalin puhelutiedot uudestaan. Heti artikkelin luettuaan hän oli soittanut pomolleen ja FSB:lle. Eivät he opi!”

---

Christo Grozevin oma tarina on mielenkiintoinen. Hän halusi opiskella journalismia sosialistisessa Bulgariassa. Tuolloin journalismia ei kuitenkaan voinut opiskella, elleivät vanhemmat työskennelleet oikeissa paikoissa. Grozevin vanhemmat eivät työskennelleet. Siksi alan opinnot pääsivät alkamaan vasta, kun Neuvostoliitto hajosi ja myös Bulgarian kansantasavallan kommunistihallitus menetti otteensa yhteiskunnasta.

”12-vuotiaana sain äidiltäni lyhytaaltoradion. Hän sanoi, että voin kuunnella sillä ulkomaisia kanavia ja kuulla erilaisen version asioista. Ulkomaisista radiokanavista tuli pakkomielteeni, ja halusin radioon töihin.”

Myöhemmin yhdysvaltalainen yhtiö rekrytoi Grozevin tämän kielitaidon vuoksi käynnistämään radiokanavia Itä-Euroopassa. Hänestä tuli aluejohtaja Baltiaan ja Pohjois-Eurooppaan, mukaan lukien Suomeen.

”Perustimme radiokanava Suomipopin, joka on suunniteltu sen pohjalta, mitä olimme tehneet Venäjällä menestyksellisesti. Myös Groove FM oli meidän kanavamme. Minulla on yhä sen t-paita. Vieläkö se kanava muuten toimii”, Grozev kysyy.

Bellingcat sai merkittävää tutkimusapua suomalaisinsinööri Veli-Pekka Kivimäeltä, kun ryhmä selvitti malesialaisen matkustajakoneen MH17:n alasampumista Ukrainassa. Tuolloin Microsoftilla työskennelleen Kivimäen ammattitaitoon kuului venäläisen Buk-ohjuslavetin liikkeiden selvittäminen geopaikannusmenetelmän avulla.

Kivimäki oli Bellingcat-tutkimusryhmän alkuperäisjäsen vuosina 2014 – 2016. Nykyisin hän tekee tiedusteluanalyysiä suojelupoliisin erikoistutkijana.

”Häntä emme pysty korvaamaan”, Grozev harmittelee.

”Meillä on noin kolmenkymmenen hengen tiimissä kuuttatoista kansallisuutta mutta ei yhtään suomalaista juuri nyt.”