Wille Rydmanin ahdistelukohu, lapsenhankintapohdinnat ilmastokriisin aikakaudella, seksin myyminen tai seksittömyys, kauppaketjujen työolot. Muun muassa näistä aiheista ovat mediassa viime aikoina puhuneet anonyymit haastateltavat, vaikka kaikissa tapauksissa nimien salaaminen ei ehkä tunnu välttämättömältä.
Ajatus anonyymien tai vain etunimellä esiintyvien ihmisten haastattelemisesta on toimituksissa muuttunut, arvioi Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Eero Hyvönen.
”Siinä, missä anonyymejä haastatteluja ennen pidettiin tärkeänä lähdesuojakysymyksenä etenkin tutkivan journalismin jutuissa, nyt haastateltavia tunnutaan suojeltavan somevihalta”, hän sanoo.
Perinteisesti haastateltavat ovat puhuneet nimettöminä siinä tapauksessa, että puhuminen omalla nimellä voisi johtaa kohtuuttomiin vaikeuksiin. Ehdotonta sääntöä sille, koska haastateltava saa puhua nimettömänä, on kuitenkin vaikea määritellä.
”On arvokasta, että erityyppiset näkemykset saavat tilaa ja ihmiset pääsevät ääneen mediassa. Itselläni on kuitenkin kokemus, että toimituksissa on sosiaalisen median tulon jälkeen varottu saattamasta tavallisia ihmisiä liian hankalaan tilanteeseen”, sanoo Hyvönen.
Hyvösen mukaan voi käydä niin, että anonymiteetin myötä joistakin asioista tehdään suurempia tabuja kuin niiden ehkä pitäisi olla. Haastateltavien kanssa tulisikin aina keskustella, olisiko jutussa kuitenkin mahdollista puhua omalla nimellä.
Jos haastateltava pelkää somemyllytystä, olisi huolellisesti punnittava, onko sellaisen uhka todellinen vai ei. Hyvösen mielestä keskusteluilmapiirin kannalta olisi tärkeää, että ihmiset uskaltaisivat esiintyä omalla nimellään.
Hänen mukaansa esimerkiksi somemyrskyn uhkaan voidaan vaikuttaa muutenkin kuin käyttämällä nimettömiä haastatteluja. Toimitus voi vaikkapa itse olla mukana somekeskustelussa, jos sellainen ryöpsähtää.
Someviha on ilmiönä todellinen ja esimerkiksi maalittaminen sellainen uhka, joka voi järkyttää perusturvallisuuden tunnetta, sanoo Helsingin Sanomien syventävien sisältöjen päätoimittaja Laura Saarikoski.
Esimerkiksi joitakin vuosia sitten sitten maahanmuuttoon keskittyneet tutkijat eivät enää halunneet antaa haastatteluja koko nimellään, koska he pelkäsivät maalittamista, hän muistuttaa.
”On todella pelottava kehitys, jos he, jotka työkseen tällaisia asioita tutkivat, eivät enää halua puhua niistä nimellään. Silloin mennään jo demokratian perusteisiin. On sananvapauskysymys, että tutkimustuloksista pitää voida kertoa.”
Sekä Saarikoski että Ylen MOT:n toimittaja Jyri Hänninen sanovat, että anonyymien haastateltavien käyttöä mietitään toimituksissa tapauskohtaisesti. Hänninen on työskennellyt myös MOT:n tuottajana.
Lähtökohta on kuitenkin aina se, että jokainen haastateltava olisi jutuissa omalla nimellään.
Niin tutkivaa journalismia julkaisevan MOT:n kuin Helsingin Sanomienkin jutuissa haastateltava saattaa vuotaa tietoa tai paljastaa jonkin epäkohdan, jolloin hänen henkilöllisyytensä kytkemisellä paljastuksiin voisi olla vakavia seurauksia. Itse asiassa isossa osassa juttuja on mukana myös anonyymejä lähteitä, sanoo Hänninen.
”Yrityksen edustaja on voinut kirjoittaa salassapitosopimuksen, jossa on määritelty sanktioita tietojen eteenpäin kertomisesta, tai virkamiehellä voi olla salassa pidettävää tietoa, joka on merkittävää ja joka olisi yleisesti syytä tietää. Jos henkilö taas on esimerkiksi seksuaalisen häirinnän kohteena, hän ei välttämättä halua nimeään yhdistettävän siihen”, Hänninen kertoo.
Helsingin Sanomien hyvinvointijutuissa anonyymit haastateltavat puhuvat usein henkilökohtaisista aiheista, jotka liittyvät vaikkapa työpaikkaan. Anonymiteettiä saatetaan käyttää myös esimerkiksi lasten suojelemiseksi, sanoo Helsingin Sanomien Saarikoski. Jos haastateltava puhuu työuupumuksesta ja on määräaikaisessa työsuhteessa, hän voi pelätä, että esiintyminen omalla nimellä vaikuttaa työnantajan käsitykseen hänestä työntekijänä ja määräaikaisuuden jatkumiseen. Seksuaalisuuteen liittyvien aiheiden kohdalla voi pelottaa, että lapset törmäisivät arkaluonteiseen tietoon.
”Tiedämme kuitenkin aina itse haastateltavan henkilöllisyyden.”
Hänninen sanoo, että myös MOT:ssa kaikkien jutussa esiintyvien henkilöllisyys on yleensä toimituksen tiedossa. Anonyymeiltä lähteiltä tulee kuitenkin tietoa esimerkiksi sähköpostin välityksellä. Niiden sisältöä tarkistetaan muista lähteistä.
”Samoin on kansainvälisissä tietovuodoissa. Emmehän tiedä vieläkään, kuka Panaman paperit on vuotanut.”
Kun haastateltava ei puhu jutussa omalla nimellään, lukijan mahdollisuus arvioida jutun luotettavuutta heikkenee. Silloin on entistä tärkeämpää avata, miten lähteen tiedoista on varmistuttu, sanoo Hyvönen.
Helsingin Sanomissa lukijalle usein kerrotaan, että toimittaja on nähnyt asiaa koskevia dokumentteja tai viestejä tai että toimittaja on vahvistanut asian toisesta lähteestä. Lisäksi pyritään kertomaan, miksi haastateltava on anonyymi, sanoo Saarikoski.
Hänninen kertoo, että MOT:n jutuissa on menty aiempaa avoimempaan suuntaan, ja tietojen alkuperä kerrotaan entistä tarkemmin. Siihen on hänen mukaansa muutama syy.
”Viime vuosina on puhuttu siitä, onko meillä jonkinlaista valemediaa ja voidaanko valtamedian tietoihin luottaa. Yksi tapa vastata mediaan kohdistuvaan kritiikkiin on avata prosessia entistä enemmän. Ennen myös ajateltiin, ettei itse prosessi kiinnosta lukijaa tai katsojaa, mutta se ei pidä paikkaansa.”
Toimituksissa olisi syytä käydä huolellisesti läpi, mitä tapahtuu, jos anonyymejä haastateltavia käytetään koko ajan matalammalla kynnyksellä, sanoo Hyvönen. Hänen mielestään julkisuutta pidetään Suomessa pelottavana asiana.
”Mutta julkisen yhteiskunnallisen keskustelun ja omista kokemuksista puhumisen pitäisi olla ihan normaalia.”
Journalistin ohjeiden kohta 14
Journalistin ohjeiden kohdan 14 mukaan ”journalistilla on oikeus ja velvollisuus pitää tietoja luottamuksellisesti antaneen henkilöllisyys salassa siten kuin lähteen kanssa on sovittu. Jos yhteiskunnallisesti merkittävien tietojen julkaisusta aiheutuu erittäin kielteistä julkisuutta, toimituksen on suotavaa avata yleisölle, miten nimettömän lähteen ja siltä hankittujen tietojen luotettavuus on varmistettu”.
Uusimmassa lehdessä
- Paikallismedia kytkee ihmiset yhteisöönsä. Alajärvelle muuttanut Jukka Vuorio huomasi tarttuvansa pikkukunnan uutisiin sitä painokkaammin, mitä synkemmältä maailma muussa mediassa näyttää.
- Yleisön luottamus täytyy ansaita yhä uudelleen
- Journalistin ohjeiden uudistusehdotukseen paljon kommentteja – ”On jätettävä tilaa myös journalismin houkuttelevuudelle”
- Palkaton sairauspäivä huolettaa – liitto ei hyväksy ehdotusta, jos sitä esitetään neuvotteluissa
