Sanomalehtimiesliiton jäsenten toiveet ja pelot vuodelta 1969 kuulostavat tutuilta.
Työtä on liian paljon ja tekijöitä liian vähän. Tutkivaa journalismia pitäisi tehdä enemmän. Kustantaja ei ymmärrä, että kannattaa kilpailla määrän sijaan journalismin laadulla. Muun muassa tällaisia huolenaiheita esittivät Sanomalehtimiesliiton jäsenet vuonna 1969 aluepäivillä Helsingissä ja Tampereella.
Toiveet ja pelot kuulostavat tutuilta. Juttuvaihtoa pidetään hyvänä ideana, mutta sen myös pelätään yhdenmukaistavan sisältöjä liikaa. Tekniikan toivotaan helpottavan arkea, mutta uhkana on tietokonesamaistuminen. Luotto journalistin ammatin säilymiseen on vankka, ovathan kustantajat vastikään ilmoittaneet tarpeekseen 120 uutta toimittajaa vuosittain. Kilpailu toivotetaan tervetulleeksi, sillä se nostaa tiedonvälityksen laatua – kunhan pidetään huolta, ettei kilpailu ”paisuta sensaatio-hakuisuutta tai vääristä uutisarvostusta”.
Sanomalehdistön tulee ”edistää eikä hidastaa yhteiskunnan kehitystä” ja työpaikoilla ”tulee lisätä yritysdemokratiaa eli ottaa toimittajia mukaan suunnitteluuun”. Myös värikuvien käyttäminen lehdissä puhuttaa jäseniä.
”Pelkän ilottelun takia ei kannata väriä käyttää”, toteaa nimettömäksi jäävä aluepäivien osallistuja.
Uusimmassa lehdessä
- Perinteisten mediatuotteiden yleisöt kutistuvat, mutta nekin on tehtävä – ja mielellään hyvin. Millaista on tehdä työtä, jolle toiset povaavat jo sukupuuttoa?
- Kimmo Porttilan mielestä urheiluselostaja on hääjuhlien humalainen eno
- Haastattelujen saaminen on vaikeutunut, arvioivat kokeneet journalistit. Miksi asiantuntijat suhtautuvat pyyntöihin nihkeästi?
- Redigeringen av Bonniers finländska papperstidningar flyttar till Sverige
