Liitto

Venäjä, murhat ja moraali. Salla Nazarenko astuu Juha Rekolan tehtävään, johon kuuluvat politiikka, etiikka ja koko maapallon asiat.

Moskovalaislehti Novaja Gazetan toimittaja Anna Politkovskaja myrkytettiin, ja Journalistiliitto osallistui mielenosoitukseen Venäjän suurlähetystön edessä Tehtaankadulla. Näin dramaattisesti alkoivat Juha Rekolan työt Journalistiliiton kansainvälisenä asiamiehenä vuonna 2006.

”Sain konkreettisen esimerkin siitä, mitä tämä työ tulisi olemaan”, Rekola sanoo.

Viisitoista vuotta tehtävässään toiminut ja syyskuussa eläköitynyt Rekola on tehnyt pitkän uran kansainvälisten kysymysten parissa. Niistä tärkeimpiä on ollut toimittajien turvallisuus.

”Kaikki on mennyt päin persettä sen jälkeen, kun astuin ruoriin”, hän sanoo humoristiseen tyyliinsä.

”Kun tulin tänne töihin, kukaan ei ollut kiinnostunut journalistien turvallisuudesta.”

Liitto oli vastikään liittynyt järjestöön nimeltä International News Safety Institute, ja Rekola valittiin sen hallitukseen.

”Järjestöstä tuli tietoa siitä, miten toimittajia maailmalla murhataan. Nyt murhat ovat meillä jo uutinen.”


Huoli Venäjän sananvapaustilanteesta ei ole väistynyt. Rekolan työtä jatkaa Journalistiliiton uusi kansainvälinen asiantuntija Salla Nazarenko, joka on työskennellyt sananvapausjärjestöissä niin Suomessa kuin Kaukasiassa ja Keski-Aasiassa.

”Toivon, että pääsisimme liiton kansainvälisen valiokunnan kanssa käymään Venäjällä. Yhteydenpito on tärkeää sikäläisille toimittajille, ja haluamme olla vuoropuhelussa heidän kanssaan. Tilanne siellä on vaikea ja vaikeutuu.”

Kansainvälisiin journalistiliittoihin kannattaa kuulua sekä solidaarisuudesta että edunvalvonnan takia, Nazarenko sanoo.

Kattojärjestöt tarkkailevat jatkuvasti journalistien ja sananvapauden tilannetta maailmalla sekä tarjoavat asiantuntemusta jäsenilleen.

”Iso määrä lainsäädännöstä tapahtuu EU:ssa. Jos siellä halutaan lobata, siihen tarvitaan joukkovoimaa.”

Journalistiliitto haluaa myös auttaa kollegoja maailmalla.

”Solidaarisuus ei sanana ole kauhean muodikas, mutta Suomi on rikas demokratia, vaikka aina ei siltä tunnu. Meillä on globaaleja velvollisuuksia”, Nazarenko sanoo.

”Suomalaisesta sananvapaudesta on jauhettu juhlapuheissa, mutta se on asia, josta voi olla annettavaa muille. Meillä työolot ja mahdollisuus harjoittaa ammattia ovat poikkeuksellisen hyvät.”


Kansainvälisen asiantuntijan tehtäviin kuuluu myös eettisiä ja viestintäpoliittisia kysymyksiä. Nyt pinnalla ovat muiden muassa julkisuuslain muutos, EU:n niin sanotun whistleblower-direktiivin eli ilmiantajien suojan soveltaminen jäsenmaiden lainsäädäntöön ja lobbarirekisterin perustaminen.

Lobbarirekisteriä Nazarenko kertoo seuranneensa aiemmissa töissään “aktivistihattu päässä”.

”En suhtaudu optimistisesti siihen, millainen siitä tulee, mutta se tulee kuitenkin”, hän sanoo.

Nazarenko ja Rekola kritisoivat sitä, etteivät suomalaiset poliitikot ole kiinnostuneita viestintäasioista.

”Meiltä puuttuu mediapolitiikka. Tuolla keskustellaan kaupallisen median tuista, tuolla postilaista ja jakelutuista, täällä kolmannesta ja täällä tehdään päätöksiä neljännestä. Se ei yhdisty näkemykseksi viestintäpolitiikasta”, Rekola sanoo.

Nazarenkon mukaan suomalaiset poliitikot eivät ole oma-aloitteisia viestintäkysymyksissä.

”Muutokset lähtevät siitä, että joku sanoo EU:ssa, että tämä on pakko tehdä, ja poliitikot sanovat, että okei. Meillä on globaalisti verrattuna hyvä sananvapaustilanne, mutta missään ei ole aitoa proaktiivisuutta.”

Rekolan työ on ollut myös palkitsevaa. Vuosien varrella hän on ollut vaikuttamassa monen ulkomaisen kollegan turvapaikkaprosessiin.

”Maahanmuuttovirasto ei aina tiedä toimittajien tilanteesta, ja olen kirjoittanut heille hyvin lähteistettyjä lausuntoja selventämään asioita. Tiedän, että osin sen ansiosta ainakin parikymmentä ihmistä on saanut oleskeluluvan. Jossain vaiheessa sisäministeriöstä tuli viestiä, että he tietävät toimintani ja ottavat nämä asiat jatkossa paremmin huomioon.”

Sekä Rekola että Nazarenko kiittelevät suomalaisten journalistien asiantuntemusta ja vahvaa työetiikkaa. Moni on ollut Rekolaan yhteydessä, kun eettiset kysymykset ovat askarruttaneet.

Kysymykset ovat liittyneet esimerkiksi siihen, saako kunnallistoimittaja osallistua kunnan tonttiarvontaan, tai miten toimia, jos paikallisen kauppakeskuksen perustajan taustalta löytyy tuomio lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

”He pohtivat omassa työssään askarruttavia asioita niin paljon, että siitä pitää soittaa. Se on merkki siitä, että ollaan helvetin hyvillä jäljillä. Journalistin etiikka ei synny liiton toimistossa eikä JSN:ssä, vaan toimituksissa koko ajan”, Rekola sanoo.

”Vaikka kuinka esiin nostetaan huonoa journalismia, niin väitän, että suomalaiset journalistit tuntevat eettisen koodiston hyvin. Se on aika paljon tänä aikana.”

Juha Rekola

Journalistiliiton pitkäaikainen kansainvälinen asiamies. Aloitti tehtävässään vuonna 2006, jäi eläkkeelle syyskuussa 2021.

Viestintä ja kehitys -säätiön (Vikes) puheenjohtaja 2007 – 2019.

Ennen Journalistiliittoa työskennellyt muun muassa freelancerina Intiassa sekä silloisessa Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepassa (nyk. Fingo) muun muassa Kumppani-lehden päätoimittajana.

Salla Nazarenko

Journalistiliiton kansainvälinen asiantuntija. Aloitti tehtävässään elokuussa 2021.

Työskennellyt muun muassa Lääkärin sosiaalinen vastuu -järjestön toiminnanjohtajana sekä Viestintä ja kehitys -säätiön (Vikes) toiminnanjohtajana. Siirtyi Journalistiliittoon Rajavartiolaitokselta viestintätehtävistä.

Väitellyt yhteiskuntatieteiden tohtoriksi Tampereen yliopistosta patriotismin merkityksestä venäläisille ja georgialaisille tv-toimittajille.