Humanisti ja kielivirtuoosi

Risto Lindstedt kuoli heinäkuussa lyhyen sairauden jälkeen 72-vuotiaana.

Puolet elämästään, 36 vuotta, Lindstedt työskenteli Suomen Kuvalehdessä, mutta kirjoittaminen jatkui eläkkeelläkin.

Vielä kesäkuussa oli Parnassossa juttu, jossa hän kertoi ystävyydestään Eeva Joenpeltoon.

Lindstedt oli välillä myös esimiehenä, mutta kutsumukseltaan hän oli kirjoittava toimittaja. Hän oli tarkka ja herkkä ihmisten ja ympäristön havainnoija. Hän kirjoitti myös kolumneja, joissa hän kritisoi usein suorituskeskeistä arvomaailmaa.

Parhaiten Lindstedt tunnettiin persoonallisesta kielestään. Hänellä oli oma ääni, jonka Kuvalehden lukija tunnisti jo parista lauseesta tai sanasta.

Toimitukselle Lindstedt oli tärkeä isähahmo. Hänen arvostelukykyynsä luotettiin sekä journalistisissa valinnoissa että silloin kun työyhteisössä tarvittiin sovittelijaa.

Riihimäellä nuoruutensa elänyt Lindstedt ei tehnyt itsestään numeroa, mutta osasi antaa arvoa muiden myöntämille tunnustuksille. Niitä olivat muun muassa Aikakauslehtien päätoimittajien Julius-patsas, Aikakauslehdentoimittajain liiton Salli-palkinto ja Aikakauslehtien liitolta saatu vuoden 2006 parhaan kirjoittavan toimittajan palkinto. Bonnierin Suuren Journalistipalkinnon ehdokkaana Lindstedt oli 2012.