Vihamieliset yleisöreaktiot uhkaavat sananvapautta

Suomalaiset toimittajat kertovat kohtaavansa yhä enemmän henkilökohtaista häirintää, ja vain osa saa journalistisilta organisaatioilta tarvitsemaansa tukea.

Viestintätieteilijä Ilmari Hiltunen julkaisi uudessa Media & viestintä -lehdessä tutkimuksen, jossa hän pyrki selvittämään, mitä ulkoisen vaikuttamisen menetelmiä journalistit kohtaavat. Aineisto koostui 31 toimittajan ja neljän sidosryhmien edustajan haastatteluista. Mukana oli myös Journalistiliiton puheenjohtaja.

Haastattelujen perusteella tutkija jaottelee ulkoisen vaikuttamisen menetelmät kuuteen luokkaan. Suomalaiset toimittajat kohtaavat työssään psykologisia, fyysisiä, institutionaalisia, taloudellisia, tietoteknisiä ja tiedonhankintaan kohdistuvia vaikutusyrityksiä.

Taloudellinen vaikuttaminen on perinteikäs uhka sananvapaudelle. Tutkijan mukaan etenkin kaupunki- ja paikallislehdet joutuvat tinkimään journalismin autonomiasta isojen mainostajien takia.

On sinällään ymmärrettävää, että journalisteihin yritetään vaikuttaa. Joskus vaikutusyritykset menevät kuitenkin häirinnän puolelle. Tutkimuksessa esiin nousevista häirintäkeinoista karkeimpia ovat fyysiset menetelmät, kuten pahoinpitely.

Nykyaikaiselle pohjoismaiselle yhteiskunnalle erityisen ominainen ongelma on psykologinen häirintä. Haastatellut kertoivat vihakampanjoinnin ja mustamaalaamisen yleistyneen nettiaikakaudella.

Toimittajia häiriköidään etenkin tilanteissa, joissa kiusalliseksi koetun artikkelin faktapuoli on niin hyvässä kunnossa, ettei sisältöön pystytä puuttumaan. Psykologinen väkivalta tekee toimittajien elämästä raskasta ja voi johtaa itsesensuuriin tai jopa alanvaihtoon. Tutkijan mukaan ilmiö on uhka sananvapaudelle.

Torjuakseen painostusta toimittajat turvautuvat erilaisiin vastataktiikoihin, kuten yleisövuorovaikutuksen välttämiseen ja artikkelien julkaisemiseen ilman omaa nimeä.

Ilmari Hiltusen artikkelin Ulkoinen vaikuttaminen ja sen vastakeinot suomalaisessa journalismissa voi lukea kokonaisuudessaan täältä.