Koronaviruksen aiheuttama poikkeustila vaikeuttaa myös ulkomaan uutisten tekemistä. Moni tiedotusväline on kutsunut kirjeenvaihtajansa kotiin.
Helsingin Sanomien Pekingin-kirjeenvaihtaja Katriina Pajari soittaa Kiinaan lapsuudenkodistaan Lappeenrannasta. Hänellä on haastattelupäivänä 8. huhtikuuta työn alla kolme juttua: miten Wuhanin kaupunki on palaamassa arkeen, kuinka paljon kaupungissa on polttohaudattu virukseen kuolleita ja miten ulkomaalaiskammo näkyy pandemialta suojautuvassa Pekingissä.
Normaalisti tavattaisiin ihmisiä. Nyt haastatellaan etänä. Aikaeroa on useita tunteja.
Pajarin työpäivä onkin alkanut kello 6.30. Silloin kello on 11.30 Kiinassa.
”Se auttaa, että Hesarilla on paikallinen avustaja Pekingissä. Yhteistyö hänen kanssaan toimii. Teemme haastatteluja yhdessä. Minulla on nyt selvästi enemmän töitä, jotka liittyvät juttujen valmisteluun”, Pajari sanoo.
Pajari on työskennellyt Aasiassa kolme vuotta. Ne ovat kuluneet nopeasti, kevät Suomessa hitaasti.
Pajari palasi Suomeen helmikuun lopussa. Kirjeenvaihtajuus päättyy elokuussa. Tulevaisuudesta ei oikein ole tietoa.
”Minun ja perheeni koti on Kiinassa. Tuntuu oudolta olla täällä toisten nurkissa. Haluamme kotiin, mutta auttaa, että omassa päässään ymmärtää kriisin olevan pitkäkestoinen.”
Pajari palasi Suomeen, kun kotitoimituksessa päätettiin, ettei Peking ole turvallinen. Pajari työskenteli muutaman viikon Hongkongista ennen paluutaan. Tällä hetkellä Pekingiin ei edes pääse.
”Suomessa ollessa olen ymmärtänyt entistäkin kirkkaammin sen, kuinka tärkeää ulkomaantoimittajan on olla asemapaikassaan ja tavata ihmisiä ja nähdä paikkoja omin silmin. Siinä saa luotua syvyyttä, joka näkyy jutuissa.”
Helsingin Sanomilla on ulkomailla seitsemän kirjeenvaihtajaa ja joukko avustajia. Vakituisista kirjeenvaihtajista kuusi työskentelee nyt väliaikaisesti kotimaassa. Samoin osa avustajista on tullut Suomeen koronaevakkoon.
Hesarilla ei ole ehdotonta linjausta siitä, että kaikkien olisi palattava Suomeen. Päätökset on tehty yhdessä toimittajien kanssa. Niihin ovat vaikuttaneet erityisesti turvallisuustekijät sekä arvio siitä, millaiset työskentelyedellytykset asemamaassa on koronarajoitusten aikana.
Lehden ulkomaantoimituksen esimies Virve Kähkönen kertoo, että ulkomailla edelleen työskenteleville avustajille, kuvaajille ja ”fiksereille” on annettu samat turvallisuusohjeet kuin kaikille HS:n toimittajille.
Liikkuminen on monessa asemamaassa tällä hetkellä vähintäänkin yhtä rajoitettua kuin Suomessa. HS:n Suomeen palanneet kirjeenvaihtajat hyödyntävät verkostojaan ja erityisosaamistaan ahkerasti myös etänä, mutta kun ihmisiä ei pääse tapaamaan kasvokkain, on esimerkiksi havainnollisten reportaasien ja kuvajournalismin tekeminen haastavampaa.
”Miten tehdään mieleenpainuvaa ulkomaanjournalismia työpöydän äärestä? Tekemisen tavoissa on opittavaa varmaan ihan kaikille toimittajille”, Kähkönen sanoo.
Ulkoministeriön mukaan Pietarista ja Moskovasta raportoi Suomeen kymmenkunta toimittajaa.
Ylen kirjeenvaihtaja Erkka Mikkonen päätti jäädä Moskovaan.
”Toistaiseksi olen täällä. Päätös, jos sellaista kohdallani edes oli, oli helppo. Olen ollut viimeiset noin kymmenen vuotta Suomesta poissa, joten tuntui luonnolliselta jatkaa Moskovassa”, Mikkonen sanoo.
Venäjällä astuivat maaliskuun lopussa voimaan tiukat liikkumista rajoittavat säännökset.
”Ruokakaupassa ja apteekissa saa käydä ja lemmikkiä ulkoiluttaa. Roskat voi viedä ulos. Ulkomaista toimittajaa ei täällä lasketa välttämättömiä töitä tekevien joukkoon.”
Mikkonen asuu Ylen kirjeenvaihtajilleen vuokraamassa asunnossa. Toimitus on samassa rakennuksessa, joten siinä mielessä hänen työmatkansa on helppo.
”Seuraan mediaa, kirjoitan analyyseja ja teen myös suoria lähetyksiä Suomeen.”
Kirjeenvaihtaja syventää kansainvälisten uutistoimistojen tarjontaa. Ulkomaan tapahtumien seuraaminen on edelleen tärkeää.
”Varsinkin sellaisten maiden, joiden kanssa Suomella on tiiviit yhteydet. Venäjä on naapurimme.”
Svenska Ylen Eurooppa-kirjeenvaihtajan Rikhard Husun työhön sisältyy tavallisesti paljon matkustamista. Brysselissäkin riittää nyt raportoimista, kun europarlamentaarikot päättävät esimerkiksi koronaan liittyvistä rahavirroista. Esimerkiksi maaliskuussa EU vapautti 7,5 miljardia euroa hätärahoitusta talouden korjaamiseen.
Poikkeusolot tuovat päätöksentekoon nopeutta, jota toimittajien on syytä seurata.
”Kaikki yhteydenpito poliitikkoihin ja ulkomaisiin työtovereihin tapahtuu etänä. Se harmittaa. Täällä ollaan kuitenkin tapaamassa ihmisiä ja luomassa kontakteja”, Husu sanoo.
Ylellä on kaikkiaan seitsemän kirjeenvaihtajaa ja toistakymmentä vakituista avustajaa eri puolilla maailmaa. Ylen Yhdysvaltain-kirjeenvaihtajista Paula Vilén palaa kesän jälkeen Suomeen. Hän ja Ylen toinen Yhdysvaltain-kirjeenvaihtaja Mika Hentunen jäivät asemamaahansa.
Tukholmassa Suomeen edelleen raportoivia toimittajia on muiden muassa Ylellä ja MTV:llä. Kaikkiaan heitä on kymmenkunta.
Brysselistä raportoi Suomeen eri tiedotusvälineiden toimittajia saman verran kuin Moskovasta ja Pietarista yhteensä eli noin kymmenen.
Myös Suomen ulkomaantoimittajien yhdistyksen puheenjohtaja Juho Takkunen on tietoinen Brysselin haastavista työskentelyolosuhteista.
”EU-toimielinten tiedotustilaisuuksia seurataan etänä. Monet toimittajat kertovat jatkokysymysten esittämisen vaikeutuneen.”
Televisiotyö edellyttää paljon kuvamateriaalia, jota ei nyt saa. Siksi raportointi keskittyy radioon ja verkkojuttuihin ja tv:n suoriin uutislähetyksiin.
Rikhard Husu pohti Suomeen palaamista, kun rajat alkoivat sulkeutua Euroopassa. Keskusteltuaan asiasta perheensä ja Pasilan kotitoimituksen kanssa hän päätti jäädä Brysseliin. Belgiassa Husulla on tunne siitä, että yhteiskunta toimii kriisissäkin.
”Ja journalistin tehtävä on luoda tunne läsnäolosta.”
Oikaisu 28.4 klo 12.10. Jutussa on täydennetty lausetta, jonka mukaan Brysselistä raportoi Suomeen toimittajia saman verran kuin Moskovasta ja Pietarista. Aiemmin mainittiin vain Moskova.
Uusimmassa lehdessä
- Työelämäprofessori Laura Saarikoski haluaa opettaa kannattavan journalismin tekemistä. Opiskelijoita kiinnostaisi enemmän se, miten jaksaa työelämää.
- Luottamushenkilön on oltava diplomaatti, sanoo A-lehtien Elisa Miinin
- Haastattelun ja taustakeskustelun raja on selvä vain periaatteena