Laadukkaalla lehdellä on vaativia ja kiitollisia lukijoita. Sen tietää Suomen Luonnon toimittaja Johanna Mehtola. Työkaverit ovat biologeja, Mehtola koulutukseltaan äidinkielen opettaja.
”Moni kiittää valokuviamme ja tekstejäkin kommentoidaan. En ole biologi. Ehkä myös tästä taustasta johtuen voin tuoda toimittamiseen erilaista näkökulmaa. Teen paljon taustatyötä, luen tutkimuksia ja haastattelen ihmisiä. Pidän siitä. Olen myös aina kirjoittanut paljon.
Olen ollut Suomen Luonnon toimittajana nyt 20 vuotta. Lehden aihepiiri on varsinainen aarreaitta, joka tuntuu jatkuvasti täyttyvän uudella luontotiedolla. Siihen ei kyllästy koskaan.”
Mehtola innostuu erilaisista juttukeikoista, kuten lääkärien määräämistä metsäkylvyistä.
”Ajattelen, että on hyvä vahvistaa ihmisen ja luonnon suhdetta. Kun suhde on kunnossa luonnostakin pidetään parempaa huolta. Luonnon tila on monelle myös huolenaihe, ja siksi se on nyt paljon otsikoissa.”

Uusimmassa lehdessä
- Journalistit toivovat viimein pääsevänsä raportoimaan tuhotusta Gazasta vapaasti. Miten sotauutisointi onnistui?
- Yhdistykset haluavat liiton johtoon inhimillisen journalismin puolustajan, joka pärjää työehtoneuvotteluissa
- Puheenjohtajan on katsottava kevään huolia kauemmas
- Yleläiset jäivät odottamaan, kuka saa potkut. ”Nyt katselen ikkunasta järvelle”, sanoo Tapio Termonen.