Pääkirjoitus

Me päätämme, mistä vaaleissa puhutaan

Pääkirjoitus.

Onko huhtikuussa luvassa ilmastovaalit? Maahanmuuttovaalit? Terveysvaalit? Köyhyysvaalit? Vanhustenhoitovaalit?

Toimittajat ovat viime syksystä alkaen arvuutelleet vaalien tärkeintä teemaa. Nimenomaan arvuutelleet, aivan kuin toimittajilla itsellään ei olisi mitään tekemistä sen kanssa, mitkä aiheet nousevat keskusteluun. Tiedotusvälineiden on aika tunnustaa itselleen ja suomalaisille, että journalistiset valintamme vaikuttavat vaaleihin merkittävästi, halusimme sitä tai emme.

Puolueiden ja ehdokkaiden viestintä, sosiaalinen media ja tulevan kevään tapahtumat muokkaavat tietenkin äänestyskäyttäytymistä. Kaikkein merkittävin muokkaaja on kuitenkin edelleen se, mitä tiedotusvälineet päättävät käsitellä ja millä näkökulmalla.

Vaalitenttien ja -koneiden laatijoilla on iso vastuu, samoin uutispäälliköillä, jotka päättävät, mitä aiheita ja missä laajuudessa nostetaan esiin. Tartutaanko heppoisiin mediatäkyihin? Kenen sloganeita toistellaan? Kun lähetysaika käy vähiin, kelpuutetaanko ympäripyöreä vastaus? Kysytäänkö ehdokkailta vain puolueiden lempiteemoista? Annetaanko ehdokkaan pöpistä omaa agendaansa vai kysytäänkö häneltä myös muista teemoista?

Olennaisin kysymys lienee ”Mitä teemoja juuri meidän yleisömme pitää tärkeinä?”

Tärkeä teema ei ole sama asia kuin klikatuin juttu. Tiedotusvälineillä on vastuu vaalien alla ohjata keskustelu olennaisen äärelle.

Sävytkin vaikuttavat. Viime eduskuntavaaleissa kyseltiin esimerkiksi sitä, kuinka paljon ja mistä pitää leikata. Kysymys on latautunut, sillä se sisältää ennakkoajatuksen siitä, että leikattava on. Latautuneita kysymyksiä voi toki laatia, mutta se on tehtävä tiedostaen.

Journalistit ja tiedottajat ovat poliitikkojen ohella avainasemassa siinä, millaisen eduskunnan Suomi huhtikuussa saa. On turha väittää, että medialla olisi pelkkä raportoijan rooli. Me vaikutamme äänestystulokseen ja siihen, millä teemalla vaalit käydään. Moni haluaisi sanella meille, mitä teemoja pitäisi nostaa ja mistä vaieta. Sitä ei pidä sallia, mutta yhtä lailla ei pidä kuvitella, etteivätkö toimittajien valinnat vaikuttaisi. Vaalien teemat eivät ilmesty tyhjästä eivätkä pysy pinnalla itsestään. Me mediassa teemme päätöksiä, joilla on seuraukset, ja tämän tunnustaminen on hyvän vaaliuutisoinnin perusta.

Ylioppilaslehdet ovat korvaamattomia

Suomen ylioppilaslehtiperinne on hieno, mutta vaarassa. Ylioppilaskunnat ympäri Suomen pohtivat talouttaan ja tarkoitustaan, ja jotkut niistä ovat päätyneet lopettamaan lehtensä esimerkiksi saadaksen budjetista mieleisensä. Ratkaisu on huono. Lehdestä luopuminen on lyhytnäköistä ja heikentää opiskelijoiden mahdollisuuksia saada tietoa ja päättää omista asioistaan.

Ylioppilaskunnilla on Suomessa valtaa opiskelijoihin ja yliopistoon, ja monet niistä hallinnoivat melko suuria omaisuuksia. Hallitus ja edustajisto tekevät päätöksiä, jotka vaikuttavat tuleviin opiskelijasukupolviin ja suuriin omistuksiin. Mikään paikallinen tai valtakunnallinen yleismedia ei seuraa kunnolla ylioppilaskuntien hallitusten ja edustajistojen toimintaa. Se tehtävä on vain ylioppilaslehdillä. Kriittistä mediaa ei voi korvata edustajiston tiedotussähköpostilla. On varmasti houkuttelevaa poistaa omaa toimintaa seuraava media ja hankkiutua näin eroon vahtikoirasta, mutta edustajiston jäsenten pitäisi olla tätä viisaampia.