Keksitystä paisui iso uutinen

Elokuussa uutisoitiin kiusaamistapauksesta, jossa 15-vuotias kotkalainen yläkoululainen pakotettiin laittamaan suuhunsa paristoja. Poliisi kertoi tutkivansa asiaa.

Ensimmäisen jutun teki Iltalehti, pojan äidin kertoman ja hoitodokumenttien perusteella. Perässä tulivat Yle, Helsingin Sanomat ja moni muu. Sosiaalisessa mediassa jaettiin tuomioita.

Kotkalainen Kymen Sanomatkin tarttui aiheeseen, mutta ei julkaissut aluksi mitään. Toimitusta mietitytti, että jutut nojasivat aikuisten toisen käden tietoihin tapahtumista.

”Me olimme heti varuillamme”, päätoimittaja Heidi Ekdahl kertoo.

Toimitus pyysi asiasta luottamuksella vinkkejä paikallisessa Facebook-ryhmässä. Niiden myötä vahvistui aavistus, ettei kaikki uutisoitu vastannut totuutta.

Paria päivää Iltalehden uutisen jälkeen Kymen Sanomat oli julkaissut asiasta vain Helsingin Sanomien lyhyen jutun. Linjaus kummastutti osaa lukijoista.

”Tietenkin oli painetta, kun levikkialueella tapahtuu ja ihmiset käyvät kuumana, että miksi oma lehti ei kirjoita kiusaamistapauksesta”, Ekdahl sanoo.

”Uskoimme kuitenkin, että pitkällä aikavälillä meille olisi eduksi, jos pidämme pään kylmänä.”

Niin kävi. Kymen Sanomat julkaisi viikonloppuna keskustelua rauhoittelevan juttukokonaisuuden. Seuraavalla viikolla poliisi kertoi, ettei rikosta enää epäillä.

Yläkoululainen oli laittanut pariston suuhunsa itse, todistajien mukaan yllyttämättä.

Ekdahlia kummastuttaa varomattomuus asiassa, joka voi vaikeuttaa nuoren muutenkin hankalaa elämäntilannetta.

”En usko, että on koskaan nuoren etu, jos hänen asiansa nousee julkisuuteen ennen kuin sitä on yritetty selvittää koulussa.”

Ekdahl pohtii tapauksen kertovan myös siitä, miten vahvoja ennakkokäsityksiä journalistitkin liittävät äitiyteen. Äitiä uskotaan herkästi, vaikka kouluyhteisöjen ristiriidat ovat usein monimutkaisia ja hankalia.

Kotkan tapaus ei ole ainoa laatuaan. Esimerkiksi kesäkuussa Helsingin Uutiset kertoi, kuinka 14-vuotiaan pojan puhelin oli ryöstetty puukolla uhaten Helsingin Malminkartanossa. Tarina oli keksitty.

Helsingin Uutisten juttu perustui paikallisesta Facebook-ryhmästä löydettyyn pojan äidin kertomukseen tapahtumista.

Helsingin Uutisten, Länsiväylän ja Vantaan Sanomien päätoimittaja Mikko Heino kertoo, että uutinen julkaistiin vasta, kun poliisi vahvisti, että rikosilmoitus oli tehty.

Alaikäisiltä itseltään tai vanhemmilta toisen käden tietona saatuihin tietoihin suhtaudutaan lehdissä Heinon mukaan samoin kuin muidenkin kertomuksiin. Vahvistusta haetaan myös muualta, kuten viranomaisilta tai silminnäkijöiltä.

Julkisuudessa on ollut viime vuosina muitakin alaikäisiin liittyviä rikosepäilyjä, jotka poliisi on myöhemmin todennut kokonaan tai osin perättömiksi.

Kesken tutkinnan on uutisoitu esimerkiksi siepatusta ja puroon sidottuna jätetystä 16-vuotiaasta ja tuntemattomien Airsoft-aseella ruhjomasta 8-vuotiaasta.

Lapsen Maailman päätoimittaja ja Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja Hanna Heinonen toivoo toimittajien aina punnitsevan, onko julkisuudesta lapselle enemmän haittaa kuin hyötyä. Julkisesti kerrotut asiat seuraavat lasta arkeen – olivat ne pötyä tai täyttä totta.

”Seuraukset voivat olla paljon isommat kuin se keksitty asia”, Heinonen sanoo.

Jos lasta haastattelee, siihen täytyy varata aikaa. Kysymyksien pitää olla avoimia.

Silti alaikäisillä on oikeus tulla kuulluiksi. Siihen Heinonen kannustaa toimittajia.

”Meillä on parantamisen varaa siinä, että lapsia kuultaisiin moniäänisemmin ja moninaisemmissa tilanteissa.”