Häsäkieltä

Tavallinen tilanne: Puolue kutsuu toimittajia tiedotustilaisuuteen. Toimittajat menevät. Osa toimittajista livetwiittailee tileiltään pätkiä poliitikkojen puheista.

Jos ehditään ja muistetaan, twiittien loppuun asetellaan sopivia (aihe)tunnisteita eli häsiä. Sellaisia kuin #politiikka, #tuumaustunti ja #Huhtasaari.

Upeaa kansalaisten palvelemista! Vai sittenkin puolueen viestin kritiikitöntä levittämistä, äänitorveksi ryhtymistä?

Mahtavaa reaaliaikaista tiedon välittämistä, online-journalismia! Fantsua sosiaalisen median hyödyntämistä! Vai sittenkin hölmöä osallistumista puolueen markkinointiin ja yleiseen someälämölöön, epäjournalismia?

Valitseminen on olennainen osa journalistista työtä. Journalismin uskottavuuden kannalta olennaista on myös valintojen näkyväksi tekeminen.

Niinpä perinteisissä journalistisissa teksteissä ovat taajaan käytössä sellaiset ilmaukset kuin NN:n mukaan ja hänen mielestään sekä sanoo, kertoo ja toteaa NN. Journalisti on erottanut omat ajatuksensa lähteensä ajatuksista, ja lukija on pysynyt kärryillä siteeraamisista ja referoinneista.

Mutta miten on nyt, näinä kiivaasti sykkivinä someaikoina? Pohdituttaa, ovatko esimerkiksi journalistien livetwiitit journalismia tai miten twiittien lukija pystyy tunnistamaan, kenen sanoista ja muista valinnoista kulloinkin on kyse.

Somessa toimiminen edellyttää niin journalisteilta kuin yleisöiltäkin uudenlaista tekstilaji- ja kielitietoisuutta. Somettaminen muuttaa perinteisiä journalistisia työtapoja ja sumentaa käsityksiämme totutuista toimituksellisista tekstilajeista.

Somen valtti on nopeus. Mutta kuinka nopeita journalististen valintojen oikein tulee olla? Millaista kielen pitää olla, jotta somejournalismi on – journalismia?