Läsnä ja paikalla

”Minun tärkein tehtäväni valokuvaajana on totuuden kertominen. Olemme lukijan silminä tapahtumapaikalla. On kerrottava se, mitä näen ja minkä koen oikeaksi ja totuudeksi. Ei sitä, mitä muut toivovat minun kertovan. Jos mahdollista, haluan tuoda kuvillani iloa ja näyttää, että maailmassa on myös kauneutta ja hyvyyttä. Mutta kaiken tämän edelle menee totuuden kertominen”, sanoo Pohjalaisen valokuvaaja Eetu Sillanpää.

”Kun tulin speedway-kisapaikalle, tein kuten aina ennen kuvaamista: mietin ensin valoa. Mistä suunnasta se tulee ja minkä väristä se on? Sen jälkeen mietin, missä on paras kuvauspaikka. Missä oletettavasti tapahtuu jotain ja missä valo on sopivaa. Kuvasin pyörat takaapäin, koska halusin erilaisen kuvakulman ja tunteen kisan jatkumisesta, en loppumisesta.

Olen sitkeä ja minulla on todella pitkä pinna. Jaksan odottaa ja taas odottaa, että jotain tapahtuu. En lavasta elämää, vaan odotan, että jotain oikeaa tapahtuu.

Teen paljon taustatyötä ennen keikkaa. Keskustelen toimittajan kanssa: miksi tehdään, miltä kantilta ja kuinka isosti. Jos on taustamateriaalia, haluan lukea sen läpi. Jos en tunne kuvattavaa, yritän googlettaa edes vähän tietoa henkilöstä. Mielestäni kuvaajalla pitää olla samat taustatiedot keikasta kuin toimittajalla.

Työtä vaikeuttavat liian kova kiire ja tiukat aikataulut. Tiedän, että parempaakin olisi mahdollista saada aikaiseksi, jos olisi vähän enemmän aikaa.

Keskustelen ja mietin yhdessä toimittajan kanssa, millaista juttua olemme tekemässä. Keikalla en puhu mitään, mutta kuuntelen tarkasti. Keikan jälkeen mietimme, pitääkö alkuperäinen suunnitelma vai muutetaanko sitä.

Valitsen kuvat itse, koska tiedän siinä vaiheessa, millaista kuvitusta tarvitsemme. Lisäksi vain minä olen vastuussa kuvista ja niiden sisällöstä.

En voi mennä toisen selän taakse sanoen ja sanoa, että hän halusi tuon kuvan lehteen. Minulla on vastuu kuvien sisällöstä.”