YEL-selvitys ehdottaa ansiotuloon perustuvia eläkemaksuja – tätä se tarkoittaa freelancereille  

Nykyinen YEL eli yrittäjän eläkejärjestelmä on kaukana keikkatyöläisen todellisuudesta ja rasittaa freelancereita kohtuuttomasti. Helpotusta voi kuitenkin olla luvassa. 
Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) tilaama YEL-selvitys ehdottaa nyt korjauksia yrittäjien eläkelain epäkohtiin. STM julkaisi selvityksen 5. joulukuuta ja sen laati filosofian tohtori Jukka Rantala. 

Freelancerin keikkaluontoisen työn todellisuutta on se, että toimeksiantoja tulee ja menee, tulot vaihtelevat ja tyhjiä laskutuskuukausia tulee väistämättä. Silti nykyinen YEL- järjestelmä maksuineen perustuu ajatukseen tasaisesta palkasta ja tasaisesta työpanoksesta. 

Freelancerin eläkevakuutusmaksut määräytyvät nykyjärjestelmässä työtulo-käsitteen mukaan, eivät freelancerin todellisten ansioiden perusteella. Työtuloa hahmotetaan eläkevakuutusyhtiöissä muun muassa työsuhteisten mediaanipalkan kautta. 

Freen työtulo pohjautuu siis fiktiiviseen arvioon siitä, paljonko hän maksaisi palkkaa vastaavasta työstä toiselle sitä tekevälle henkilölle. 

Asiasta tekee entistä hankalamman se, että eläkevakuutusyhtiöiden muutama vuosi sitten lanseeraamissa YEL-vakuutuslaskureissa huomioidaan alan mediaanipalkan lisäksi myös yrittäjän liikevaihto. Kumpikaan ei kuitenkaan kerro mitään yrittäjän todellisista ansioista. 

Journalistiliiton mukaan media-alan yrittäjän euro on 55 senttiä verrattuna työsuhteiseen. Luku perustuu liiton teettämiin työsuhteisten ja freelancereiden ansiotutkimuksiin. 

Media-alan työsuhteisten verotettava mediaanikokonaisansio on liiton huhtikuussa 2024 toteuttaman palkkatutkimuksen mukaan 4 080 euroa kuussa, mikä tekee noin 49 000 euroa vuodessa. Freelancerin verotettava mediaanitulo puolestaan oli vuoden 2024 ansioihin perustuvassa tutkimuksessa noin 2 170 euroa kuussa eli 26 000 euroa vuodessa. 

Kuulostaako reilulta, että pari tonnia kuussa tienaava free joutuu maksamaan YEL-maksujaan neljä tonnia tienaavan vakkarin palkan mukaan? Vinouma ei silti pääty vielä tähänkään. 
Lain mukaan sekä yrittäjien että palkansaajien työ- ja ansiotuloista pitää maksaa saman prosenttiosuuden verran eläkemaksuja: noin 24 prosenttia. Vakituisessa työsuhteessa oleva ei kuitenkaan välttämättä tule ajatelleeksi, että todellisuudessa hän maksaa itse vain noin seitsemän prosenttia eläkemaksuistaan. Loput 17 prosenttia maksaa työnantaja. Yksinyrittäjä sen sijaan maksaa prosenttiosuuden kokonaan itse. 

Tämän vuoksi nykyinen YEL-järjestelmä rasittaa freelancereita kohtuuttomasti. Tämä on myös syy sille, miksi moni freelancer niin sanotusti alivakuuttaa itseään. Hän siis pyrkii määrittelemään työtulonsa niin alhaiseksi kuin mahdollista. Käteen ei yksinkertaisesti jää rahaa, millä maksaa. 
Tilanne on ehkä muuttumassa paremmaksi. 

Jukka Rantalan YEL-selvitys ehdottaa, että jos yrittäjän työtulo jää vuodessa alle 35 000 euroon, YEL-maksu määriteltäisiin tämän todellisten ansiotulojen mukaan. Myös sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.) myötäili YEL-selvityksen julkistamistilaisuudessa tätä ajatusta. 

Tämä on pienituloisille freelancereille hyvä uutinen. Todellisiin ansiotuloihin perustuva malli toisi kaivattua helpotusta vääntöön YEL-työtulosta eläkevakuutusyhtiöiden kanssa, sillä tiedot ansiotuloista saataisiin tulevaisuudessa suoraan verottajalta. Ei siis enää neljän tonnin mukaisia maksuja kahden tonnin ansioilla. 

Mielestäni eläketurvamaksut pitäisi määritellä veroprosentin tavoin progressiivisesti: mitä pienemmät tulot, sen pienemmät maksut. Ansiotuloihin perustuva YEL olisikin mahtava, mikäli siitä oikeasti kertyisi myös eläketurvaa. 

Selvityksen julkistamisen jälkeen on kuitenkin epäselvää, miten pienituloisten ja aloittavien yrittäjien asema ja eläkekertymä konkreettisesti ratkaistaan. Mahdollisuus monitulkintaisuuteen on edelleen olemassa. 

Entä mitä yli 35 000 euroa ylittävien yrittäjien työtulolle kävisi? Selvitys ehdottaa, että heidän kohdallaan siirryttäisiin niin sanottuun laskennalliseen työtuloon. Se olisi nykyisenkaltaisen YEL-laskentamallin mukainen, mutta sitä määrittäisi uusi työpanosmittari, joka olisi tarkempi kuin nykyinen työtulomalli. 

Grahn-Laasonen oli kuitenkin sekä julkistamistilaisuudessa että aiemmin Helsingin Sanomille antamassaan haastattelussa sitä mieltä, ettei järjestelmä voi viedä paremmin tienaavilta yrittäjiltä kasvun mahdollisuuksia. Tilaisuudessa hän mainitsi myös, että eläkevakuutusyhtiöiden liikevaihtoon perustuvista laskureista tulee luopua viipymättä, sillä ne antavat mielivaltaisia tuloksia. 

Jää siis nähtäväksi, mitä tälle ehdotuksen osalle tulevaisuudessa käy. Päätös aiotaan tehdä ministerin mukaan vielä tämän hallituskauden aikana. 

Uskallan silti suhtautua YEL-järjestelmän tulevaisuuteen freelancereiden kannalta varovaisen toiveikkaasti.