”Lähestyessään kunnan virkamiestä toimittajan olisi [..] hyvä muistaa, että tässä ollaan tekemisissä kiireisen ja työtaakkansa alla huokailevan kansalaisen kanssa. Häntä ei ole syytä lähestyä samaan tapaan kuin poliisikonttoria, mistä illan suussa kysellään, jotta kuuluuko mitään erikoista.”
Näin ohjeisti Vilho Halme kollegoitaan Sanomalehtimiehen numerossa 6/1961.
Halme arveli kunnallisasioiden uutisoinnin olevan monelle ”maaseutulehdistön rutiinilehtimiehelle” jopa vastenmielistä, mutta kannusti näitä silti sen pariin. Kunnista löytyisi kyllä kovia uutisia, kun teki työnsä huolella ja piti huolta lähdesuhteista. Erityisesti Halme suositteli seuraamaan kunnanhallitusten päätöksiä.
Joskus toimittaja saattoi Halmeen mukaan edistää omaa asiaansa jopa vaikenemalla. Monelle epäkohdalle kun löytyi hänen mielestään järkevä selvitys.
”Ei se silloin arvostelusta parane ja mikäli siitä korrektisti pidättäydytään, on meiltä ymmärtämystä toivonut syytön virkamies siitä niin kiitollinen, että varmasti ja oikealla hetkellä meitä muistaa ja antaa julkisuusmielessä erinomaisen jutun omalta hallinnonalaltaan korkojen kanssa seuraavalla kerralla.”
Uusimmassa lehdessä
- Ammattiyhdistysliike on rakentanut Suomeen vuosikymmenet yhteiskuntarauhaa. Nyt liitot miettivät, kannattaako yhä olla kiltti.
- Aiot eläkeläisenä viedä nuorilta journalisteilta työt, Ruben Stiller
- Mediespråk i Åbo bjuder på ideologiskt språk och utrikesbevakning
- Työelämä muuttui, ja siksi liittojenkin on pakko