Tuomioistuimet haluavat hillitä tietopyyntöjä ennakkomaksuilla. Journalismille se on ongelma, kirjoittaa Tytti Oras. 

Oikeusministeriö on selvittänyt, miten tuomioistuimiin päätyvien aiheettomien valitusten aiheuttamaan työkuormaan voitaisiin jatkossa puuttua. Hankkeeseen liittyvässä esiselvityksessä on pohdittu muun muassa tuomioistuinmaksujen perimistä etukäteen keinona vähentää turhina pidettyjä oikeusjuttuja.  

Selvityksen mukaan jotkut tuomioistuimet kaipaavat etukäteismaksuja hillitsemään myös julkisuuslain perusteella tehtäviä tietopyyntöjä. Journalistiliitto antoi hankkeesta lausunnon oikeusministeriölle toukokuussa. 

Tietopyyntöjen käsittelyvirheisiin perustuvat valitukset kuuluisivat selvityksen mukaisen etukäteismaksun piiriin. Asiakirjapyynnöstä voisi joutua maksamaan viranomaiselle jopa kaksi kertaa ennen asian ratkaisua.  Viranomainen voisi ensin pyytää ensin maksun poikkeuksellisena pitämästään asiakirjan toimittamisesta. Kun viranomaisen virheellisesti maksullisena pitämän tietopyynnön maksusta sitten valitetaan, olisi tuomioistuinmaksukin maksettava etukäteen. 

Journalistiliiton kokemusten mukaan journalistien tietopyyntöihin liittyvät valitusasiat hyväksytään keskimääräistä hallintovalitusta selvästi useammin. Tietopyyntöihin liittyvästä virheellisestä viranomaistoiminnasta joudutaan valittamaan hallinto-oikeuksiin valitettavan usein ja hyvinkin perustellusti. Kyseiset tapaukset eivät ole merkitykseltään vähäisiä, sillä ne liittyvät perustuslain mukaisen sananvapauden ydinalueelle ja yleisön tiedonsaantioikeuden toteuttamiseen.  

Tietopyyntöihin liittyvien prosessien vähentäminen onnistuisi parhaiten niin, että viranomainen soveltaisi lakia oikein heti ensi vaiheessa. Muussa tapauksessa ennakkomaksusta muodostuisi vain yksittäisen valittajan pakkolaina valtiolle.  

Journalistien tietopyyntöjen käsittely liittyy yleisön tiedonsaantioikeuden toteutumiseen, ja on osa yhteiskunnallista vallankäytön valvontaa. Pyynnöt ovat osa sananvapauden toteuttamisen välttämätöntä infrastruktuuria. Jos maksuilla nimenomaisesti tavoitellaan ohjausvaikutusta tietopyyntöihin, olisi kyse käytännössä julkisen tiedon saamisen kynnyksen nostamisesta. Erityisenä vaarana on, että sananvapauden käyttö rajautuu tosiasiallisesti taloudellisten resurssien perusteella.  

On yhteiskunnallisesti ongelmallista, jos tietopyyntöihin liittyvä maksullisuus korostuu tai laajenee tavalla, joka tosiasiallisesti vähentää tiedon saamista ja kaventaa perustuslain turvaamaa julkisuusperiaatteen ja sananvapauden käytännön toteutumista.  

Myös nykyisessä maksujärjestelmässä ongelmana on se, että maksullisuus ei erottele yhteiskunnallisesti merkittävää journalistista, valvovaa tai tutkimuksellista tiedonhankintaa täysin turhista asiakirjapyynnöistä.  

Julkisuuslain uudistusta pohtinut työryhmä ehdottaa viranomaiselle mahdollisuutta kieltäytyä toteuttamasta kiusantekomielessä tehtyjä tietopyyntöjä. Kyseistä ehdotusta voitaneen tarvittaessa selkiyttää edelleen täsmällisesti kohdentuvaksi säännökseksi. Tietopyyntöjen osalta on siis syytä jättää maksuasia julkisuuslain ajantasaistamishankkeen osaksi.