Työelämä muuttui, ja siksi liittojenkin on pakko

Ammattiliiton jäsenyys on yhdelle suora linja lakineuvontaan. Toiselle se on osoitus ammattilaisuudesta ja maksuton matkavakuutus kaupan päälle. Kolmas kaipaa koulutuksia, neljäs paikallisyhdistyksen pikkujouluja ja viides haluaa hiihtää liiton Lapin-mökin maisemissa.

Yksikään syy kuulua liittoon ei ole huono.

Journalistiliiton valtuusto kuitenkin joutui marraskuun lopussa alkamaan panna syitä tärkeysjärjestykseen. Media-alan työpaikkojen hupeneminen näkyy liiton tuloissa, ja toimintaa täytyy tulevina vuosina uudistaa. On mietittävä, mikä on liiton ydintoimintaa.

Valtuusto päätti äänin 54 – 14, ettei Saariselän lomakiinteistöjen vuokraaminen ole ydintoimintaa. Hallitus sai luvan myydä ne ja ­sijoittaa tuotot, jotta liitto saisi hiukan lisää tarvitsemaansa rahaa muuhun.

Lapin-mökkien vuoksi liittoon kuuluvat joutuivat pettymään pahan kerran. Heitä tuskin lohduttaa se, että osana budjettia liitto päätti monista muista pienemmistä säästöistä.

Joulukuun Journalistin kansijuttu pohtii sitä, millaisen roolin ammattiyhdistysliike tulevaisuudessa ottaa. Suomen nykyinen hallitus on pannut sen ahtaalle, mutta myös työelämä on muuttunut tavalla, joka sopii huonosti liittojen vanhoihin rakenteisiin.

Esimerkiksi työehtosopimusneuvottelut, yri­tyskohtaiset pääluottamushenkilöt ja työpaikkojen ammattiosastot ovat kiistämättä yhä ay-liikkeen ydintoimintaa. Siitä huolimatta ne ovat auttamatta kehnoja keinoja puolustaa esimerkiksi freelancerien tai lyhyitä pätkiä elokuva-­ ja tv-tuotannoissa tekevien asemaa.

Journalistiliitto on yrittänyt saada mediayhtiöt sopimaan itsensätyöllistäjien työn ehdoista. Edunvalvonnan vaikeuskerroin kuitenkin kasvaa koko ajan, kun työmarkkinoille syntyy ­uusia, usein työntekijöille entistä epäreilumpia työn muotoja.

Suomessa esimerkiksi toimii Työterveyslaitoksen tietojen mukaan kuutisenkymmentä työtä välittävää alustayritystä. Niiden kautta voi jo nyt tehdä keikkaa esimerkiksi valokuvaajana, sisällöntuottajana, kääntäjänä tai tekoälyn kouluttajana.

Miten journalisteille maistuisivat ruokalähettien työehdot? Millainen olisi ammattiliitto, joka rakennettaisiin ajamaan alustatyötä tekevien etuja?

Entä miten liitot parhaiten puolustavat teki­jöiden oikeuksia ajassa, jossa kansainväliset tekoäly-yhtiöt mielellään käyttävät luovan työn hedelmiä lupaa kysymättä?

Edunvalvonta ei katoa liittojen ytimestä, mutta sen muotoja ja keinoja täytyy aivan varmasti muuttaa.

Mikään syy kuulua liittoon ei ole huono. Välillä tuntuu kuitenkin siltä, että jäsenet ovat unohtaneet ammattiyhdistystoiminnan olevan nimenomaan yhdistystoimintaa.

Ammattiliitto ei ole vain juristiautomaatti, kouluttaja tai lomajärjestäjä. Se liittää yhteen joukon ihmisiä, joilla on jotakuinkin samat tavoitteet ja jotka tarvitsevat toisiaan saavuttaakseen ne. Yhteistoimintaa ohjaa yhteinen etu.

Yhteinen etu voi olla liiton mökki, maksuton matkavakuutus, laajat lakipalvelut tai mitä ­tahansa muuta, mistä jäsenet yhdessä sopivat. Tulevaisuudessa se ei kuitenkaan voi olla kaikkea sitä, mitä ennenkin.

Myös Journalistiliitossa ­järjestödemokratia määrittää, mikä on liiton ydintoimintaa, ­kenen etuja se valvoo ja mitkä siihen ovat parhaat keinot.

Tuleva vuosi on liitossa vaalivuosi. Vanha valtuusto on koolla vielä toukokuussa. Uusi aloittaa työnsä loppuvuodesta. Pian yhdistykset alkavat pohtia, ketkä toimivat valtuustossa, hallituksessa ja liiton muissa luottamustehtävissä seuraavalla nelivuotiskaudella. He päättävät, millaisia palveluita liitto jatkossa tarjoaa.

Helppoja päätöksiä ei ole luvassa. Jos itsellä on niistä mielipide, kannattaa olla hereillä.