Aamun lehteä hakenut Jouko kääntyi postilaatikolta ja kohtasi kauhean näyn – Oli vain minuutteja aikaa toimia. Tällaisella otsikolla Iltalehti kertoi Joukon sankariteosta Varsinais-Suomessa. Klikkaisitko sinä otsikkoa? Minä klikkasin.
Oliko tässä kyseessä pahamaineinen ja kaikkien suuresti paheksuma klikkiotsikko? Riippuu vastaajasta ja siitä, mitä klikkiotsikolla ylipäätänsä tarkoitetaan.
Helsingin Sanomat julisti 8. kesäkuuta pääkirjoituksessaan luopuvansa ”klikkiotsikoista” kaikissa kanavissaan. HS aikoo jatkossa keskittyä mediakilpailun sijaan tilaajien palveluun.
Päätoimittaja Erja Yläjärvi linjasi klikkiotsikon tarkoittavan kahta asiaa: mysteeriä ja yliadjektiiveja. Jos lukija joutuu avaamaan jutun saadakseen perusasian selville, kyse on klikkiotsikosta.
Tällä periaatteella myös Iltalehden otsikko Joukosta voitaisiin luokitella klikkiotsikoksi. Pelkän otsikon lukemalla lukija ei voi päätellä, minkälaisen kauhean näyn Jouko kohtasi tai miksi hänellä oli vain minuutteja aikaa toimia.
Lukija joutuu siis klikkaamaan jutun auki, jotta saa selville, että Jouko ryntäsi apuun, koska näki naapuritalon olevan tulessa. Minä en lukijana pettynyt tai kokenut, että minua olisi johdettu harhaan, vaikka otsikko ei paljastanutkaan suoraan, mistä oli kyse.
Samaan klikkiotsikkokastiin menevät myös otsikot, joissa joku järkyttyy, hämmästyy tai yllättyy. Jos siis suomalaisturisti havahtuu kesken yöunien Rodoksella siihen, että talo huojuu maanjäristyksen vuoksi, hän saattaa pelästyä tai jopa järkyttyä. Tämä olisi karmea herätys monille meistä, mutta otsikossa sen kertominen olisi klikkien kalastelua?
Ei ihan käy järkeen.
Jutun sisältö ja sen suhde otsikkoon ratkaisevat. Jos otsikko ”Maanjäristys suomalaisten suosikkilomakohteessa” paljastuu klikkauksen jälkeen Afganistaniksi eikä asiaa perustella millään asiallisella lähteellä, lukijaa on johdettu harhaan.
Oli otsikossa mitä tahansa, tärkeintä on, ettei lukijalle tule huijattu ja petetty olo. Rajansa on kuitenkin silläkin, kuinka suuri vastuu medialla on lukijan mielensä pahoittamisesta.
HS:n klikkiotsikkolinjaus herätti tuoreeltaan runsaasti reaktioita muun muassa sosiaalisessa mediassa. Irvailua herätti etenkin se, että samaan aikaan pääkirjoituksen kanssa HS:n luetuimpien listalla oli juttu otsikolla ”Tämä on Suomen kuuluisin valokuva, mutta kuka sen otti?”
Somereaktio tiivistää koko klikkiotsikko-sanan tulkinnallisuuden. Milloin otsikko on klikkiotsikko ja milloin ei?
Kukaan ei oikein tiedä. Jopa Julkisen sanan neuvosto JSN:n puheenjohtaja Eero Hyvönen on todennut reilun vuoden takaisessa haastattelussa kannattavansa sitä, että otsikolla tehdään asiasta kiinnostava ja saadaan ihmiset klikkaamaan juttu auki.
Harhaanjohtavasta, valheellisesta ja ”huonosta” klikkiotsikosta voi sen sijaan saada langettavan. Hyvän ja huonon klikkiotsikon välillä on siis ero.
Journalismille on palvelus, että enemmän ihmisiä lukee juttuja. Hyvällä otsikolla lukija voidaan saada myös kiinnostumaan jutusta, jonka hän lähtökohtaisesti ohittaisi esimerkiksi aiheen perusteella. Annan tästä omakohtaisen esimerkin. Aiemmin keväällä törmäsin Helsingin Sanomissa artikkeliin jalkapallon harrastaja Leevi Lahdesta. Olin jo ohittamassa juttua, koska aihe liittyi urheiluun.
Mysteeriotsikko kuitenkin pysäytti: ”Leevi Lahti havahtui outoon tunteeseen lukion ruotsin tunnilla – pian hänellä ei ollut toista jalkaa.”
Jos otsikossa olisi kerrottu suoraan, että Leevi menetti jalkansa sepsiksen vuoksi, olisinko klikannut juttuun, kun tarinan pointti olisi paljastettu jo otsikossa? Luultavasti en.
Hyvin tehty mysteeriotsikko on taidetta, jonka äärelle lukija pysähtyy ja tekee päätöksen. Parhaassa tapauksessa lukija päätyy lukemaan jutun, joka laajentaa maailmankuvaa ja tarjoaa uutta tietoa.
Palvelevatko klikkiotsikot lukijaa? Jos lukija ei ole kiinnostunut tulipalosta Koski TI:ssä tai maanjäristyksestä Rodoksella, hän on ehkä kiitollinen siitä, että saa tietonsa jo otsikosta eikä hänen tarvitse klikata juttuun asti. Tällä perusteella ohitetaan kuitenkin journalismin tarjoamat mahdollisuudet. Lukija voi nimittäin olla kiinnostunut jutusta, vaikka ei vielä itse tietäisi tätä. Juttu Koski TI:n tulipalosta voikin olla – jos ei maailmaa mullistava – niin ainakin viihdyttävä, tunteita tai ajatuksia herättävä.
Kaupallisen median näkökulmasta on tärkeää, että juttuja klikataan. Näillä klikkauksilla maksetaan journalistien palkat, mutta journalismin itsensä kannalta klikkauksilla on myös tärkeämpi tehtävä. Niiden avulla journalismi toteuttaa sen ydintehtävää, eli tiedonvälitystä kiinnostavassa muodossa.
Jos vaihtoehto on se, että yleisö karkaa muualle ja tilaukset jäävät tekemättä, ei välttämättä lohduta, että ainakin yritimme tehdä idealistista journalismia. Houkuttelevat otsikot voivat olla jopa paras keino toteuttaa journalismin tehtävää nykyisessä ympäristössä.
Uusimmassa lehdessä
- Kilpajuoksua, pettymyksiä ja pohdintaa oman uran suunnasta. Journalistiopiskelijat Hanna Eskelinen, Iida Niskanen ja Sofia Tuovinen pitivät päiväkirjaa kesätöiden hakemisesta.
- Liiton jäsen pitää huolta kollegoista, ammatista ja koko alasta
- Barona maksoi Iltalehden yötoimittajille vuosien ajan liian vähän
- Tidskriftsombud: Finlandssvenska tidskrifter måste samarbeta mer för att klara sig