Äidin tapaaminen uhkasi Suomen kansainvälisiä suhteita

Kaksi ja puoli vuotta sitten kirjoitin ­tälle palstalle kolumnin, jossa ilmaisin ­huoleni ”yksilöllisestä kokonaisharkinnasta”. Venäjän hyökkäyssota oli silloin kestänyt kahdeksan kuukautta.

Kyse oli yksittäisen viranomaisen mahdollisuudesta päättää siitä, kuka saisi ylittää suljetun Venäjän vastaisen rajan ja kuka ei. Muistutin tuolloin, että on olemassa riski, että viranomaiset linjaavat turvallisuusriskiksi jopa Vladimir Putinin hallinnon vastustajat journalistit mukaan lukien.

Juuri näin kävi. Uudenvuoden alla sain viestin Venäjän itsenäisen journalistiliiton puheenjohtajalta. Hän kertoi venäläisen kollegansa juuttuneen Helsinki-Vantaalle. Viisi vuotta Yhdysvalloissa asunut journalisti ei saanut matkustaa äitinsä luo Latviaan.

Miami – Helsinki – Riika-matka tyssäsi Suomen ylirajavartijan kirjalliseen päätökseen, jonka ­mukaan ”venäläisjournalisti muodosti uhan Suomen kansainvälisille suhteille Ulkomaalaislain 11.1 §:n 5 kohdassa tarkoitetulla tavalla”.

Venäläisjournalistilla ei ollut kotimaansa passia, vaan amerikkalainen matkustusasiakirja, jossa oli Latvian suurlähetystöstä saatu Schengen-viisumi.

Hän oli aiemmin käynyt lukuisia kertoja ­Latviassa vanhaa äitiään tapaamassa, mutta lentänyt Saksan tai Ranskan kautta. Tällä kertaa halvin reitti oli Suomen kautta. Ja se oli virhe.

Pienelläkin googlauksella viranomainen ­olisi löytänyt helposti venäläisjournalistin tarinan. Hän pakeni Venäjältä jo vuonna 2019 istuttuaan yli vuoden tutkintavankeudessa tekemänsä journalismin vuoksi.

Kirjoitin Rajavartiolaitokselle viestin, jossa totesin varmistaneeni kollegan taustat ja pyysin vielä perehtymään hänen työhönsä. Viestini meni päätöksen tehneelle rajavartijalle, hänen esihenkilölleen, yksikölle, jossa rajavartija työskenteli sekä Rajavartiolaitoksen viestintään. En koskaan saanut siihen vastausta.

Venäläisjournalisti sai käskyn ostaa lippu pois Schengen-alueelta niin pian kuin mahdollista. Hän osti lipun Turkkiin, mutta Istanbulin lennolle häntä ei päästetty.

Rajaviranomaiset jatkoivat vaatimustaan, että hänen on palattava Yhdysvaltoihin. Venäläisjournalisti muistutti, että hänet oli päästetty Finnairin koneeseen Miamissa, eikä hänellä ollut varaa kahden hukkaan menneen lentolipun jälkeen enää 2 000 euron lippuun New Yorkiin.

Lopulta hän lensi viranomaisten saattamana Suomen valtion kustannuksella New Yorkiin – ja sieltä Saksan kautta Riikaan. Näin ”uhka Suomen kansainvälisille suhteille” poistettiin turhalla ja nöyryyttävällä viranomaisoperaatiolla.

Kollegan kohtelu oli mielivaltaista ja koko tilanne on hyvin nolo Suomelle. Samaan aikaan toisaalla venäläisturistit matkustavat suhteellisen vapaasti pitkin Schengen-aluetta.

Ymmärrän poliittisten päättäjien hankalan aseman vallitsevassa turvallisuuspoliittisessa tilanteessa. Rajalaki on kaiku tilanteen vaikeudesta, mutta se on silti ristiriidassa kansainvälisen oikeu­den kanssa.

Oikeusvaltio kohtelee ihmisiä tasapuolisesti, mutta Suomi ei suoriudu tästä kovin hyvin. Sen luulisi olevan aikamoinen uhka kansainvälisille suhteille.