Työelämä

Hoitajalakkoa koskevien uutisten faktat on syytä tarkistaa huolella


Hoitajien lakosta on liikkeellä runsaasti virheellistä tietoa ja puolitotuuksia. Usein ne tulevat työnantajan edustajien suusta joko vahingossa tai tahallaan ja päätyvät mediaan sellaisenaan.

Pirkanmaan sairaanhoitopiirin HR-johtaja Raija Ruoranen sanoi 4. huhtikuuta Aamulehdessä, että työntekijäjärjestöjen laskelmat tehohoidon suojelutyömäärästä eivät pidä paikkaansa.
Seuraavana päivänä hän korjasi Twitterissä, että työntekijäjärjestöjen laskelmat pitävät sittenkin paikkansa.

4. huhtikuuta hoitajalakosta puhuttiin myös A-Studiossa. Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin vt-johtaja Petri Virolainen sanoi, että Loimaalla, Salossa tai Uudessakaupungissa ei ole annettu suojelutyötä dialyysihoitoihin. Tämäkin osoittautui vääräksi väittämäksi. Kolme päivää myöhemmin Virolainen kommentoi MTV:n Viiden jälkeen -ohjelmassa, että kaikki dialyysit on tehty, mutta niihin on tarvittu erityisjärjestelyjä.



Edellä mainitut tapaukset ovat esimerkkejä väärän tiedon päätymisestä mediaan asti. Hoitajalakon uutisoinnissa faktat onkin syytä tarkistaa erityisen tarkasti.

Sairaalaorganisaatiot ovat pahimmassa tapauksessa kuin rikkinäinen puhelin – tieto muuttuu ja etenkin vähenee merkittävästi matkan varrella. Kun puhetorveksi valitaan yksi johtaja, tämä toistaa usein muualta saamiaan tietoja ymmärtämättä tilanteiden taustoja tai todellista tilannetta osastoilla. Virheitä sattuu, vahingossa tai tahallaan.

Kyse on monimutkaisista asioista kuten sairaalaorganisaatiosta ja työmarkkinatilanteesta. Niihin yhdistyvät tunteita herättävät asiat kuten potilaiden terveys ja terveydenhuollon riittävyys. Virheitä tulee helposti.  



Tiedän hyvin, miten suuren työn takana tiedon tarkistaminen joskus on.
Annan esimerkin: Halusin tarkistaa tätä tekstiä varten yhden pieneltä kuulostavan faktan.
Petri Virolainen kertoi yllä mainitussa Viiden jälkeen -ohjelmassa, että Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä on tehty dialyyseja hätätyönä.
Hätätyö eroaa suojelutyöstä esimerkiksi siten, että työntekijällä on hätätyöhön lakisääteinen velvollisuus ja suojelutyöhön ei.

Päädyin soittokierrokselle, joka eteni sairaalan hallintorakenteessa aina alemmalle ja alemmalle esihenkilötasolle. Yksi esihenkilöistä kieltäytyi kommentoimasta vedoten omaan mielipiteeseensä ja viestinnältä tulleisiin ohjeisiin. Minut yritettiin myös palauttaa soittamaan Virolaiselle sillä perusteella, että kommentointi on keskitetty hänelle. Rivihoitajille en tätä kautta päässyt puhumaan, mitä perusteltiin hoitohenkilökunnan kiireellä.



Kun kyse on terveydestä, hurjat väitteet on syytä asettaa kontekstiin.
Virolainen sanoi edellä mainitussa Viiden jälkeen -ohjelmassa myös, että Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä on tehty hätätyönä dialyysejä. Se tarkoittaisi, että suojelutyö ei ole riittävää.

Todellisuudessa kyse oli tästä.
Ensimmäisenä lakkopäivänä 1. huhtikuuta Loimaan sairaalassa kutsuttiin kaksi hoitajaa tekemään dialyysejä. Alustavien neuvottelujen perusteella johto oli siinä käsityksessä, että suojelutyössä oikea henkilömäärä on kaksi.
Työvuoron alkaessa kävi kuitenkin ilmi, että suojelutyöhön olisi saanut kutsua vain yhden hoitajan. Dialyysejä oli kuitenkin kahdeksan, liikaa yhdelle ihmiselle. Tällöin päätettiin, että toinen paikalle tullut hoitaja tekee dialyysit hätätyönä. Tämän jälkeen saatiin sovittua isommasta suojelutyöresurssista, eikä hätätyötä ole enää tarvittu.

Virolaisen väite siitä, että Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä on tehty hätätyönä dialyysejä, on siis periaatteessa totta. Lukija tai katsoja ei kuitenkaan saa oikeaa käsitystä, jollei kontekstia kerrota: hätätyötä teki yksi ihminen yhdessä vuorossa, ja sekin johtui jonkinlaisesta väärinkäsityksestä.
Oliko kyseessä tarkoitushakuinen puolitotuus vai edellä kuvaamani tiedon rapautuminen matkan varrella? Virolainen itse sanoo, ettei hän ole tietoinen suojelutyön laajuudesta.



Toivon, että näiden esimerkkien kautta pystyn muistuttamaan teitä, kirjoittajakollegani, siitä, miten äärimmäisen tärkeää faktojen tarkistus ja olosuhteiden selvittäminen on. Älkää tyytykö vähään, kysykää ja kyseenalaistakaa, olkaa kriittisiä. Mitä korkeammasta johtajasta on kyse, sen tärkeämpää tämä on. Ottakaa selville olosuhteet, vaatikaa mustaa valkoisella, olkaa sinnikkäitä, olkaa tarkkoja. Teillä on siihen avaimet.

Lue lisää aiheista: