Jos sairaala haluaa uuden hoitajan, työnantaja ponnistelee saadakseen edes muutaman hakijan innostumaan.
Ruokapalvelualalla on niin vaikea haalia työväkeä, että suurtapahtumien kahvilatyössä on nähty jopa alan ylintä johtoa.
It-yhtiöissä työntekijöille maksetaan palkkioita, jos he saavat houkuteltua työpaikalleen osaajia.
Toimituksissa voidaan sen sijaan vielä ajatella, että te tyytymättömät, sen kun lähdette. Torilla on jono tulijoita.
Mediatalot toimivat välillä niin kehnosti etsiessään uusia työntekijöitä, ettei oikein tiedä, onko kyse kyvyttömyydestä vai ajattelemattomuudesta. Siellä missä töitä hakevat journalistit kohtaavat, vaihdetaan karuja tarinoita.
Nelikymppisen erikoistoimittajan rekrytointikokemus on outo, mutta valitettavan tosi.
Maineikas lehtitalo etsi huippuosaajaa. Valinnan piti olla varma. Hakijalta kysyttiin jo, minä päivänä hän seuraavalla viikolla aloittaisi. Pari päivää myöhemmin yritys ilmoitti, ettei olekaan kiinnostunut.
Sitten sama yhtiö soitti uudelleen. Jälleen tarjottiin työtä, tällä kertaa kuvio kuulemma olisi selvä. Yhteydenottoa ei kuitenkaan koskaan tullut.
Myöhemmin hakija sai jälleen työtarjouksen samasta paikasta ja vakituisesta työstä, pahoittelujen kera. Hakija nieli ylpeytensä ja suostui. Olihan talo iso ja perinteikäs. Tähänkään lupaukseen ei kuitenkaan koskaan palattu.
Parin kuukauden kuluttua samat pestit olivat jälleen auki. Hakija kokeili vielä kerran. Johtaja kiitti hakemuksesta, muttei enää ottanut haastatteluun.
Esimerkkejä riittää. Työnhakijoille ehdotetaan yt-lain kiertämistä eli pitäisi perustaa yritys paikan saadakseen.
Kuukausien rekrytointiprosessi lopetetaan tekstiviestillä. Hakijoita kuormitetaan turhilla kaavakkeilla, joissa samat tiedot kysytään monissa kohdissa.
Erityisen tympeää työnhaussa on ikääntyneiden kohtelu. Lehtitalo teetti hieman yli viisikymppisellä toimittajalla työlään paketin ennakkotehtäviä, vaikka työpaikkaan ei lopulta palkattu ketään.
Osaavat konkarit sijoitetaan samaan hakijalaariin määräaikaisuuksista kilpailevien harjoittelijoiden kanssa. Pätkäpestikään ei irtoa helposti, kun työn tekee halvemmalla samasta talosta aiemmin ulos heitetty, pakon edessä freelanceriksi päätynyt kuusikymppinen.
Ikäsyrjintä on paitsi vastenmielistä, myös järjenvastaista. Amerikkalaistutkimuksen mukaan menestyksekkäimmät startupit perustetaan keski-iässä, 45-vuotiaana. Suomessa keski-ikäisten energiasta ei ilmeisesti ole kuultu, sillä 55-vuotiaan on jo vaikea työllistyä.
Samaan aikaan odotettavissa oleva elinikä nousee. Vaikka aivojen hevosvoimat olisivatkin vahvimmillaan kolmikymppisenä, ammattitaidon määrä voi kasvaa vielä yli 80-vuotiaanakin. Yhdeksänkymppinen Warren Buffett on sijoittamisen guru, kahdeksankymppinen Jyrki Vesikansa teki historian väitöskirjan, 73-vuotias Sauli Niinistö johtaa Suomea.
Erilaisista ja eri-ikäisistä ihmisistä koostuvat työpaikat ovat kekseliäämpiä, yhteisöllisempiä ja pitkän päälle kannattavampia sekä organisaatioille että yhteiskunnalle.
Kun suomalaisyhtiöt sulkevat ovensa kokemukselta, maailmalla on käynnissä vastaliike. Esimerkiksi Boeing ja General Motors kutsuvat vanhempia osaajiaan takaisin töihin heille räätälöityjen ohjelmien avulla. Ilmiöllä on nimikin, returnship.
Toimittajapiirit ovat pienet. Hakijoiden huono kohtelu on varma tapa tärvellä työnantajakuva. Sitä olisi helppo kohentaa yksinkertaisilla käytöstavoilla:
Älä lupaile liikoja. Ole ripeä ja kerro aikatauluista. Palaa asiaan sovittuna aikana. Tiedota osallisille, missä mennään. Älä tuijota ikää.
Mediajohtaja, värväsit sitten vanhaa tai nuorta taitajaa, muista ainakin yksi asia:
Älä ainakaan lähetä työnhakijoille hylkäysviestejä automaatilla perjantain ja lauantain välisenä keskiyönä.
Voi syntyä kuva, ettet oikein välitä työntekijöistä.
Uusimmassa lehdessä
- Työelämäprofessori Laura Saarikoski haluaa opettaa kannattavan journalismin tekemistä. Opiskelijoita kiinnostaisi enemmän se, miten jaksaa työelämää.
- Luottamushenkilön on oltava diplomaatti, sanoo A-lehtien Elisa Miinin
- Haastattelun ja taustakeskustelun raja on selvä vain periaatteena