Pääkirjoitus

Kohti nollatoleranssia

Pääkirjoitus.

Uhkailu, vihapuhe ja häirintä ovat tuttuja ilmiöitä monelle journalistille. Sähköpostiin tipahtelee ilkeämielisiä viestejä, somessa tykitetään kovin sanoin. Joku joutuu vihasivuston maalitauluksi – joku toinen saa kirjeitse sitä itseään. Väkivallalla uhkaaminenkaan ei ole tavatonta, samoin vihjaukset lapsiin ja muihin perheenjäseniin kohdistuvista toimista.

Ahdistelun tarkoituksena on vaikuttaa journalismin sisältöön ja sitä kautta yleisön oikeuteen saada oikeita ja olennaisia tietoja maailman menosta. Uhkailusta kärsivät myös muut tiedonvälitysketjun lenkit, kuten taustatietoja ja lausuntoja antavat asiantuntijat sekä sisällöissä esiintyvät yhteisöt.

Tiedonjulkistamisen neuvottelukunta TJNK ja kirjailijoiden sananvapausjärjestö Suomen PEN ovat ryhtyneet tiivistämään yhteistyötään vihapuhetta vastaan. Tavoitteena on luoda verkosto tutkijoiden, kirjailijoiden ja toimittajien tueksi ja torjumaan pelkoon perustuvaa itsesensuuria.

TJNK toteutti 2015 kyselyn tutkijoiden kohtaamasta vihapuheesta ja häiritsevästä palautteesta. Kävi ilmi, että yhä useampi tutkija miettii entistä tarkemmin julkisia esiintymisiään. Samansuuntaisia ovat Journalistin (4/2016) kyselyn tulokset viime keväältä: joka kuudes kyselyn vastaaja on joutunut työssään uhkailun kohteeksi kahden viime vuoden aikana. Vastaajia oli 1 400.

Suomessa uhkailun laajuutta ja luonnetta ei kuitenkaan ole järjestelmällisesti tutkittu. Monet merkit viittaavat siihen, että ilmiö voimistuu edelleen. Siitä kertovat nämä kyselymuotoiset kartoitukset.

Ruotsissa kustantajien etujärjestö on tutkinut mediaan ja sen tekijöihin kohdistuvaa uhkailua pitempään. Tuoreimman raportin tulokset ovat karut: lähes puolet tutkimuksen kohteena olleista toimituksista on kokenut uhkailua viimeksi kuluneen vuoden aikana. Jo kolmatta kertaa toistettu tutkimus osoittaa, että ilmiö on vuosi toisensa jälkeen laajentunut. Siitä on tullut jokapäiväistä, se on saanut entistä ikävämpiä muotoja.

Ainoa lääke vakavaa uhkailua vastaan on nollatoleranssi. Sitä ei sovi eikä pidä sietää, siihen ei saa tottua. Tottuminen merkitsee väistämättä monien merkityksellisten aiheiden välttelyä, itsesensuuria, joka on vakava uhka koko demokraattiselle yhteiskunnalle. Kriittistä keskustelua asioista ei pidä suitsia, mutta uhkailu ei ole oikeutettua missään tilanteessa.