Toteaa professori

Atleettinen ajokoira vai leppoisa bernhardilainen? Tätä pulmaa ratkottiin vastikään monissa journalistisissa teksteissä. Oli ilmestynyt johtajien ulkonäköä käsittelevä kirja.

Tarina ei kerro, millainen kirja. Tieteellinen tutkimusko? Yleistajuinen tietokirjako? Kiistakirjoitus vai muodikas keskustelukirja?

Ylen verkkosivujen talousuutisessa teokseen viitataan toistuvasti sanalla kirja. Kirjoittajiin viitataan professoreina.

Tämänkaltaisista jutuista välittyy vahvana vaikutelma, että nyt on taas tutkittu asioita. Jotain uutta on löydetty! Siksi kirja, siksi uutinen!

Suuri osa tutkimusuutisista ei kuitenkaan perustu uuteen tutkimukseen. Useimmiten jutut nojaavat asiantuntijoiden näkemyksiin.

Oma lukunsa ovat kirjauutiset. Niissä kerrotaan nöyrästi, kuinka tutkijat, dosentit ja professorit toteavat, arvioivat, painottavat ja koros- tavat ja vielä kerran toteavat sitä sun tätä.

Jotta lukija voisi arvioida jutussa esitettyjä väitteitä, hänen olisi olennaista saada tietää, mikä kirjan laji oikein on. Pelkkä kirja ei sitä kerro.

Tiedekirja on usein täynnä kaiken maailman vastuuvapauslausekkeita. Tietokirja taas kärjistää, yleistää ja oikoo mutkat. Kuinka usein laji mainitaan, kun professoreiden uusista kirjoista urakoidaan uutisia?

Ei ihme, jos lukijaparka jää siihen käsitykseen, että tässä on nyt käsillä uusinta tutkittua tietoa. Että kyllä: Johtajan pitää olla ajokoira, jos aikoo pärjätä. Bernhardilaisista ei ole mihinkään.

Tutkimuspuheessa on paljon täsmännettävää. Kaikki tutkijoiden selvitykset, raportit tai analyysit eivät ole tieteellisiä tutkimuksia. Kaikki proffien puheet eivät ole tiedettä.

Eivätkö! Ovatpas, uutisissa kerrottiin! Lausui tutkija, joka korosti…