Krokotiilin jäljillä Norjassa

Carsten-niminen mies asui Ruotsin suomalaismetsissä lähellä Norjan rajaa. Hän oli merimiehenä työskennellessään ostanut krokotiilinpoikasen, jonka onnistui salakuljettamaan Ruotsiin.

Vuosien mittaan söpöstä krokotiilista oli kasvanut jättimäinen, ahne peto, jonka ansiosta vaimo oli esittänyt uhkavaatimuksen: joko krokotiili lähtee tai sitten hän. Carsten etsi lemmikilleen lopullista sijoituspaikkaa muun muassa suomalaisista eläintarhoista. Hän otti innolla suomalaisen tv-tiimin vastaan, koska arveli tv-jutun edistävän krokotiilin markkinointia.

Carsten kertoi pitäneensä lemmikkiään muutaman päivän nälässä – se kun kuulemma lisäisi eläimen toimeliaisuutta. Kuvaaja vilkaisi minua pelokkaasti.

Kävi ilmi, että se oli saanut käyttöönsä kokonaisen oman huoneiston kaksikerroksisen omakotitalon yläkerrasta. Carsten totesi postiluukusta krokotiilin makoilevan mielipaikallaan olohuoneen sohvalla, ja avasi paketin tuoreita kalafileitä.

Oven avautuessa krokotiili hyökkäsi meitä kohti. Carstenin parimetrinen haarakeppi esti verenvuodatuksen, sillä krokotiilin jalat sutivat liukasta muovimattoa vasten. Carsten viskoi kalanpaloja krokotiilin eteen lattialle, josta ne katosivat silmänräpäyksessä sen valtavaan kitaan.

Kauhistunut kuvaajani ei ehtinyt edes kunnolla kameraansa virittää, kun krokotiili jo vetäytyi kylläisenä sohvalleen pötköttämään. Käypä loppukevennys siitä silti syntyi.

En saanut koskaan selville krokotiilin lopullista kohtaloa. Suomeen sitä tuskin tuotiin. En myöskään kuullut, että kylä Norjan rajalla olisi 1986 syksyllä kulkenut krotiilinnahkakengissä.

Kirjoittaja on MTV:n entinen kirjeenvaihtaja.