Takaikkuna. Kirjoittajina vuorottelevat Journalistin toimittajat.
Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja valitteli Ylen Ykkösaamussa journalismin tilaa: tehdään otsikko jonkun väitteestä ja seuraavaksi sen vastaväitteestä, taustoja selvittämättä.
No, ainakin nykyjournalisti tekee otsikoita omista väitteistään. Kukin meistä on välillä kommentti-, kolumni- tai blogivuorossa.
Kommenttityyppistä sisältöä tehdessä joutuu työn ja henkilökohtaisen rajamaalle. Siellä ei piilotella uutistyylin tai haastateltavan selän takana, vaan tekemisen käyttö-voima – kuten myös palaute – tulee omasta ajattelusta ja näkemyksestä.
Kommentteja pitää tehdä, koska ihminen kiinnostaa ihmistä. Silti niiden pitää istua julkaisun aiheeseen tai noudattaa sen linjaa.
Kommentin pitää olla raflaava tullakseen luetuksi, mutta ei niin raflaava, että lukijat ja ilmoittajat suuttuvat. Parhaimmillaan se on tilaisuus alleviivata tärkeää asiaa.
Joskus tästä kaikesta syntyy kiinnostavia nuorallatansseja, joista yksi alkoi toimittaja Irmeli Salon Markkinointi & Mainontaan tekemästä kommenttijutusta Valio nollaa mummoja.
Salo osoitti epäloogisuuksia juustomainoksesta, jossa mummo ei tunnista Teemu Selännettä. Pääpointti oli, että mainoksen voi nähdä myös ikärasismina ja naisten vähättelynä.
Juttu keräsi peräänsä 16 kommenttia. Vain yksi oli Salon pointista täysin samaa mieltä. Useampi moitti trollauksesta tai todisteli Salon olevan väärässä.
Salo vastasi kuin taitava poliitikko. Uuden jutun alku kiitteli ja lepytteli lukijat ja ilmoittajat ja rakensi lehden brändiä. Loppu vyörytti boldilla näkemystä ja asiaa, jota ensimmäinenkin teksti oli (toivottavasti) tehty ajamaan.