Haaveilet, että naistenlehdet olisivat jatkossa ihan vain lehtiä, Sanna Wallenius

Toimittaja haastattelee toimittajaa -metodi on kätevä tapa tuottaa sisältöjä. Siksi ensimmäisen Feminan kannessa on kirjoittamasi juttu toimittaja Susanna Laineesta.

Hänhän on myös juontaja ja näyttelijä, mutta hänessä on niin paljon ainesta, että voisin palkata hänet meille toimit­tajaksi ja pyytää häntä tekemään minusta meidän seuraavan kansijutumme.

Olet Feminan päätoimittaja, mutta lehden vastaava päätoimittaja on Aller-kollegasi Jyrki Huotari. On hyvä, että naistenlehden tärkeimmät päätökset tekee mies.

Kaikilla merkittävillä lehdillä on kaksi päätoimittajaa. Jyrki on antanut meidän mellastaa täällä ihan rauhassa ja teki lehden eteen ison työn ennen kuin aloitin.

Oikeasti keskeisin osa päätoimittajavaltaasi on valita, mitkä Ruotsin Feminan jutuista käännetään suomeksi.

Tämä on kuin märkä uneni, ja haaveilen että saisin tehdä vain sitä. Todellisuus on ihan muuta. Olen ensimmäistä kertaa päätoimittajana, ja kaikki ruusunpunaiset haavekuvani naistenlehden päätoimittajuudesta ovat ­romuttuneet.

Kevätmuoti, trendejä, värejä, tyylejä, häpeä, kotityöt, jälkiruoat ja vanheneminen. Mietit erityisen tarkoin, että kannen otsikoiden sanat kertovat oleellisen lehden sisällöstä.

Kyllä. Kannessa pitää olla koko elämän kirjo. Taistelen itsekin joka aamu vaatevalintojen kanssa. Lounaalla korvaan salaatit karkilla, mistä tulee häpeä. Ja vanhuus on näin 51-vuotiaana koko ajan pelottavan läsnä.

Salainen haaveesi on, että naistenlehtiin ei tulevaisuudessa viitattaisi nais-etuliitteellä, vaan ne olisivat vain lehtiä.

Tuohon en lähde. Sukupuolia on mielestäni vähän liikaakin häivytetty, joten naistenlehtien pitää saada olla naistenlehtiä. Siksi miehetkin lukevat meitä, kun säilyy salaa lukemisen viehätys.

Naistenlehtien toimittaminen on turhauttavaa, sillä mikään määrä talous-, politiikka- tai tekniikkajuttuja ei ­muuta mieli­kuvaa niistä huulipunavertailujen julkaisijana.

Huulipunajuttujen voimaa ei koskaan pidä ­aliarvioida, ja huulipuna on kautta aikain ollut salainen ase politiikassa ja jopa globaaleissa yrityskaupoissa. On myös ilahduttavaa, että alan yritykset ilmoittelevat edelleen medias­sa.

Naistenlehden toimittajaa ei ole koskaan valittu Vuoden journalistiksi. Sinä pidät huolen, että Femina korjaa tämän epäkohdan.

Tämä todella nostaa verenpainettani ja kiehun raivosta ­aina, kun asia nousee esiin. Jos vaikka Helsingin Sanomat tekee jutun samalla kaavalla kuin mekin, niin siihen suhtaudutaan eri tavalla. Aion tehdä kaikkeni sen eteen, että joku naistenlehtien tekijä joskus voittaisi. On häpeä, ettei naistenlehden tekijää ole koskaan palkittu.

Naisiin kohdistuva väkivalta ja naisviha puhuttavat kansalaisia laajasti. Et aio käsitellä näitä aiheita, koska Femina lupaa tarjota ”viihdettä ja hyödyllistä tietoa”.

Kaikkia aiheita tarvitaan, ja lähisuhdeväkivalta on myös meidän aiheemme. Haluan kuitenkin, että Feminan lukijalle jää mieluummin kohottunut ja kiva olo, eikä tarvetta varata masennuksen takia terapia-aikaa.

Olet pitkän linjan freelancer ja kirjoittanut palkkioneuvot­teluista kirjan Lisää liksaa! Suosittelet sitä lämpimästi ­kaikille Feminaan juttuja tarjoaville freelancereille.

Suosittelen todella lämpimästi, ja erityisesti sen lukua ”Ole palkkiosi arvoinen”. Siinä on hyvät vinkit merkkimääristä, briiffin noudattamisesta ja deadlinesta.

Kirjoitit Journalistissa vuonna 2021, että freelancerin ei kannata nousta sohvalta alle 300 eurolla. Tämä pätee edelleen paitsi, jos tarjoaa juttua sinulle.

En edes tässä roolissa suosittele kenellekään yrittäjälle sohvalta nousemista alle 300 eurolla.