”Tämähän oli ihan täysin ryhmätyö!”
Kuvittaja, graafinen suunnittelija Viivi Prokofjev tähdentää heti haastattelun aluksi, ettei halua kunniaa Suomen Kuvalehden kansijutun (23/2025) kuvituksesta kokonaan itselleen. Kuvaaja Juri Rings, kuvatoimittaja Jarmo Wright, toimituspäällikkö Mikko Numminen ja ulkoasuvastaava Laura Villi ansaitsevat kehut yhtä lailla, Prokofjev sanoo. Omaa rooliaan hän luonnehtii tässä tapauksessa ”AD:ksi”.
”Mielestäni se oli Wright, joka ehdotti, että kansikuvan hampurilaisessa ei olisikaan pihviä ollenkaan.”
Prokofjev tykkäsi ideasta ja kansiaihe oli sillä selvä. Tulos on yksinkertainen ja tehokas, klassisesti kerrasta tajuntaan iskeytyvä kuvitus.
”Idea kuvaa konkreettisesti sitä, että jauhelihaa ei enää riitä kaikille, ja siitä tulee luksustuote. Sitä oli muuten vaikea löytää edes jutun kuvauksia varten.”
Kuvissa käytetty raitamotiivi taas lainaa pikaruokaketjuille tyypillistä kepeää muotokieltä. Jutun kuvien sumeus saatiin aikaan analogisesti hieromalla kameran linssiin vaseliinia.
”Se on vanha kikka”, Prokofjev kertoo.
”Laura pyysi myöhemmin vähentämään sumeutta. Jouduin sanomaan, että ei sitä saa pois, koska se ei ole mikään efekti”, Prokofjev kertoo.
Prokofjev sanoo tunnistavansa hyvät ajatukset helposti.
”Aivoissani on ikään kuin 3D-kortti. Kun pyydetään kuvitus, näen sen aika nopeasti valmiina. Minun on helppo tehdä päätöksiä. Jos ensimmäinen ja parhaan tuntuinen idea epäonnistuukin, niin yritetään jotain muuta.”
Prokofjev nauttii siitä, että Suomen Kuvalehden kansi ei ole perinteisen lehden kanneksi erityisen konseptoitu. Kansien aiheet ja toteutukset päinvastoin vaihtelevat laidasta laitaan. Hänen suosikkinsa omista kansistaan on numero 6/2025, jossa Mark Zuckerbegistä on tehty Manneken Pis -patsas.
”Koska se idea oli niin sairaan tyhmä!”
Prokovjev toivoo olevansa kuvittajana ennen kaikkea vaihteleva ja omaperäinen. Vaikka olisikin hyvä olla tunnistettava, olisi tylsää olla liian yhdenlainen, hän sanoo.
”Tärkeää on, ettei tee valmiiksi pureskeltua. Lukijalle pitää antaa mahdollisuus oivaltaa.”
Suomalaiseen lehtikuvittamiseen ja myös journalismiin Prokofjev kaipaa samanlaista ”sytkää” kuin oli vanhassa Imagessa ja vuosituhannen taitteen Nyt-liitteessä.
”Minusta on ollut aina kiva tehdä asiat hauskasti ja revitellä. Tällä hetkellä puuttuu sellainen pilke silmäkulmassa tehty julkaisu.”
Viivi Prokofjev, 37
Digivisualisti ja kuvittaja Suomen Kuvalehdessä vuodesta 2021.
Suunnittelee lisäksi kirjoja ja niiden kansia.
Vuoden kauneimman kirjan palkinto 2022 (Klaus Maunuksela:Manuaali).
Tehnyt aiemmin kuvituksia muun muassa Groteskiin, Ainoon, Ylioppilaslehteen, Tulvaan ja Long Playhin.
Uuden Jutun toimittaja Karoliina Paanasen valinta
”Suomen Kuvalehden numeron 23/2025 kannessa on kuvitus, jossa hampurilaisen keskeltä puuttuu pihvi. Se oli osa kuvituskokonaisuutta featurejuttuun, joka käsittelee jauhelihasta syntynyttä pulaa. Featurejournalismissa ehkä parasta on yllättävyys. Ihailen Viivi Prokofjevin taitoa löytää omaperäisiä tapoja käsitellä aiheita. Prokofjevin kuvituksissa on paitsi jokin kekseliäs idea myös kuvallinen oivallus. Ne ovat aivokarkkia.
Tässä idea oli esittää tuttuja asioita kuten lihamylly ja lihapakkaus arkisesta kontekstistaan irrotettuina, kimaltaviin ja kauniisiin väreihin yhdistettynä. Se pani ajattelemaan, että aika hassultahan suomalaisten intensiivinen suhde jauhelihaan näyttää.
Tämä on tyypillinen reaktio Prokofjevin kuvitusten äärellä. Olen viime vuosina päivitellyt monen toimituksissa työskentelevän tutun kanssa, miten hienoja Prokofjevin työt ovat. Ne ovat kansainvälistä tasoa.”
Uusimmassa lehdessä
- Ylen Kajaanin kutistunut toimitus seuraa koko Kainuuta. Seurasimme päivän, miten väki riittää deskiin, Oulujärven jäälle ja Suomussalmelle pitkän ajomatkan päähän.
- Ministeriö lupaa suitsia työttömyyskorvausten selvitysbyrokratiaa
- Milloin verkossa roihuava rasismi kelpaa juttuaiheeksi?
- Kulturtidskrifter slåss om krympande anslag – Astra har näsan över vattenytan