Mestarillinen reportaasikuvaaja

Hannu Lindroos teki näyttävän uran Helsingin Sanomissa ja Suomen Kuvalehdessä. Hän voitti viidesti Vuoden urheilukuva -palkinnon. Vuonna 1975 hänelle myönnettiin valokuvataiteen valtionpalkinto. Hänet palkittiin myös feature- ja reportaasikuvistaan.

Suomen Kuvalehdessä Lindroos kiersi toimittajien kanssa maailmaa. Hän ymmärsi eri ­kulttuureja ja kuvista välittyi myötäelämisen kyky. Hän kulki kamera kaulassa, ja parhaat otokset syntyivät usein lennosta.

Hannun intohimo oli Neuvostoliitto, sittemmin Venäjä, joita hän kuvasi kymmeniä vuosia. Hänellä oli silmää Venäjän ­absurditeeteille, mutta hän ymmärsi myös ihmisten arki­vaikeuksia. Ulkomaankeikat Lindroosin kanssa olivat hauskoja ja palkitsevia. Hän ei hermostunut tiukoissa paikoissa ja oli kuin kotonaan kaikkialla kaikkien kanssa. Usein pieni, laadukas tuliainen perheelle löytyi oudosta paikasta.

Jäätyään eläkkeelle hän lahjoitti valtavan arkistonsa Journalistiselle kuva-arkistolle ja lajitteli sitä kuolemaansa asti.

Hannun viimeiset vuodet olivat raskaita, mutta hän ei valittanut vaivojaan. Hänelle tehtiin sydänsiirto vuonna 2008, jonka jälkeen hän palasi töihin vielä ­kolmeksi vuodeksi. Hän selviytyi kurkkusyövästä, mutta sydänsiirron estolääkitys aiheutti ihosyövän, joka ­levisi lopulta luustoon.