Toimittajat puhumassa politiikasta on parasta journalismia, Marko-Oskari Lehtonen

Olet Iltalehden politiikan toimittaja, mutta oikeasti haluaisit olla oman podcastisi juontaja ja ainoa vieras.
Höpsistä pussiin. Tälle palstalle pääseminen täyttää kaikki journalistiset urahaaveeni. Juontajan tehtävä ei ole olla koko ajan itse äänessä, vaan antaa muille tilaa ja auttaa heitä loistamaan. Ennen kaikkea pitää osata olla vierailematta omassa podcastissaan.

Halusit Politiikan puskaradion juontajaksi, koska puhuminen on sinulle luontevampaa kuin kirjoittaminen.
Tässä on jotain perää. Olen ihan säällinen kirjoittaja, mutta en mikään Miika Nousiaisen veroinen sanaseppo. Olen aina ollut luonteva puhuja. Tätä voi kysyä esimerkiksi entisiltä opettajiltani.

Kansanedustajien taksinkäytön ja lentopisteiden seuranta on merkittävää vallankäytön vahtimista.
Eduskunta on käytännössä ulkoistanut taksinkäytön valvonnan Iltalehdelle. Tärkeä kysymys on, mitä tapahtuu, jos kukaan ei niitä valvo. Tätä voi kysyä vaikka Valtiontalouden tarkastusviraston entiseltä ylijohtajalta Tytti Yli-Viikarilta.

Podcastin tekeminen vie yli viidesosan työajastasi, ­mutta ­podit eivät tuo talolle rahaa toisin kuin vetävät verkko­jutut. Aiotkin ryhtyä Iltalehden äänisisältöjen mainosääneksi.
Minulla ei ole sitä vastaan mitään, että Politiikan puska­radio tekisi kaupallista yhteistyötä vaikka karvanpoistolaitevalmistajan kanssa. Asiasta on minulta kysytty kerran, mutta siihen ei koskaan palattu. Puolueiden tai työmarkkinajärjestöjen kanssa kaupallinen yhteistyö ei kuitenkaan olisi mahdollista.

Ennen politiikan journalismissa oli tärkeää saada poliitikkoja haastatteluun. Nyt riittää, että toimittajat juttelevat keskenään politiikasta.
Ehdottomasti totta. Meillä toimittajilla on omasta mielestämme keskimääräistä paremmat jutut.

Haastattelet uudessa podcastissasi poliitikkoja ­muista kuin politiikan aiheista. Yleisön on tärkeää tietää, kenen kanssa poliitikko on lapsena käynyt kalassa.
Yleisöllä on oikeus tietää, onko poliitikko ollut lapsena kalassa ja kenen kanssa. Uuden podcastin ­ensimmäisissä osissa tosin vielä kokeilimme, mikä toimii ja mikä ei.

Haluaisit olla politikan toimittamisen Maarit Tastula.
Tämä on absurdi väite. Kuka ei haluaisi olla politiikan toimittamisen Maarit Tastula?

Seuraavaksi aiot kutsua politiikan toimittajat kertomaan politiikan herättämistä tunteistaan.
Sitä patoutumisen määrää ei kestäisi kukaan. Ei edes Maarit Tastula.

Parasta politiikan analyysiä on todeta milloin tahansa, että poliitikon puheet johtuvat lähestyvistä vaaleista.
Pitää paikkaansa. Politiikassa ovat aina jotkut vaalit tulossa. Tämän toteaminen ääneen on paitsi älyllisesti rehellistä myös fakta. Totta on sekin, että toimittajien ja poliitikkojen politiikkaa käsittelevään puheeseen pesiytyy aina tiettyjä maneereita.

Toiseksi parasta politiikan analyysiä on todeta, että lähestyvästä työmarkkinakeväästä tai -syksystä on tulossa vähintäänkin mielenkiintoinen.
Tämäkin pitää paikkaansa. Itsekin aina nauran näille elokuussa ilmestyville jutuille, joissa pohditaan, että millainen on politiikan syksy. Mielenkiintoisempi olisi Työmarkkinakesä-konsepti, jonka kohokohta olisi SAK:n Jarkko Elorannan ja EK:n Jyri Häkämiehen kädenvääntö Suomi-Areenassa. Voittaja saisi päättää syksyllä palkankorotuksista.

Kunta- ja aluevaalit ovat politiikan toimittajalle kuin pesäpallo: pitää edes vähän jaksaa seurata, koska ne kiinnostavat lukijoita maakunnissa.
Katsoin kesälomalla puolikkaan pesäpallo-ottelun televisiosta. Kevään kunta- ja aluevaalit kiinnostavat minua vähintään yhtä paljon, ja niistä tulee vähintäänkin mielenkiintoiset.

Olet Iltalehden pääluottamushenkilö. Toimittajakollegasi arvostavat työtäsi ay-liikkeessä, mutta toivovat sinun mätkivän ay-liikettä jutuissasi.
Journalistina sanon, että ay-liikettä pitää mätkiä samalla tavoin kuin muitakin liikkeitä. Ay-veteraanina sanon, että työnantajaa pitää mätkiä vähän enemmän. Kollegoilta on tullut paljon kiitosta, mutta vähän mätkintäpyyntöjä.