Harvan lehden vanhoja numeroita vaalitaan niin kuin käsityölehtien. Lukijat kyselevät aika ajoin neuvoja ohjeista, jotka on julkaistu vuosia ja vuosikymmeniä sitten. Toisaalta toimituksen katseen on oltava tulevassa. Siinä on joskus hankaluutensa, kertoo Suuri Käsityö -lehden toimittaja Teija Kolehmainen. Hän tekee Sanomalle käsityöjournalismia jo 22. vuottaan.
”Mietimme jo nyt talvella toukokuun lehden sisältöä. Usein käy niin, että haluaisimme esimerkiksi pellavaa, mutta olemme väärään vuodenaikaan sitä kangaskaupoista etsimässä.”
Menneen ja tulevan lisäksi käsityölehden aikakäsitykseen kuuluu pitkäkestoisuus. Käsitöihin kannustaminen osuu hyvin yksiin nykyaikaisen vastuullisuusajattelun kanssa.
”Meillä on joka lehdessä suomalaisen vaatesuunnittelijan kaava ja myös sukkadesignereiden ohjeita. Lähes poikkeuksetta he korostavat ekologisuutta. Kun lukija tekee vaatteet itse, päätökset eivät ole harkitsemattomia”, Kolehmainen sanoo.
”Kaupassa voi ajatella, että tässä on kiva paita kympillä. Mutta se voi mennä ekassa pesussa huonoksi tai jäädä käyttämättä.”
Uusimmassa lehdessä
- Kaleva Median Juha Laakkonen ja Keskisuomalaisen Vesa-Pekka Kangaskorpi haluavat pitää suomalaisen median suomalaisessa omistuksessa. Pelkkä maakuntahenki siihen ei riitä.
- Media käsittelee vähemmistöjä pinnallisesti ja liian varovasti, kirjoittaa Ujuni Ahmed
- Tekoälysisällöt opettavat yleisön epäilemään, eikä se ole vain hyvä
- Toimitusosasto on yhteisöllisyyden ja virkistyksen paikka