Katse tähtäimeen ja mieli tyhjäksi

Kolme vuotta sitten Laura Määttänen makasi Hollolassa katoksen alla ja tähtäsi vapaakiväärillä tauluun. Olo oli kuin robotilla täydellisessä flow-tilassa. Sormi ja mieli toimivat saumattomasti yhteen. Hän arvioi tuulen oikein ja ampui 60 laukausta. Kaikki oli helppoa ja vaivatonta. Tuloksena oli SM-kultaa.

”On harvinaista, että ampuminen sujuu noin hyvin, joten yritän muistaa, miltä suoritus tuntui. Se motivoi jatkamaan”, Määttänen sanoo.

Karjalaisen teematuottajana työskentelevä Laura Määttänen on harrastanut urheiluammuntaa aktiivisesti kymmenen vuotta. Hänen päälajinsa on 300 metrin tarkkuusammunta vapaakiväärillä.

Kesällä hän ampuu paljon myös pienoiskiväärillä. Iso kivääri tuntuu kuitenkin käteen eniten omalta. Voimakas rekyyli, eli laukauksen jälkipotkaisu olkapäähän, ei haittaa häntä.

Innostus ampumiseen syttyi jo lapsuudessa. Poliisi-isä vei tyttärensä ampumaan revolverilla ampumaradalle.

”Se oli meidän yhteinen juttumme. Mutta osuin jo lapsena hyvin. Sanotaan, että aikuisena kannattaa tehdä sitä, mitä on lapsena rakastanut.”

Ampuminen on päästä kiinni, Määttäsen valmentaja Kalle Leskinen toistaa. Jokainen laukaus on oma kilpailunsa. Pitää toipua nopeasti huonosta laukauksesta, mutta pitää myös kestää se, kun ampuminen sujuu hyvin. Kumpikin on yllättävän vaikeaa.

Kun naisten laukaisumäärät asentokilpailuissa nostettiin miesten tasolle 120 laukaukseen, kilpailut venyivät kolmeen tuntiin. Asentokilpailuissa ammutaan makuulta, polviasennosta ja seisten. Kolmen tunnin ajan pitää keskittyä täysillä ja pystyä parhaimpaansa.

Taidosta on hyötyä myös työelämässä. Määttäsen keskittymiskyky on parantanut ja paineensietokyky kasvanut. Intohimoinen harrastus antaa virtaa työpäiviin.

”Ampuessa unohtuu aivan kaikki. Siellä ei voi muokata otsikoita uusiksi.”

Määttänen on voittanut useita SM-mitaleita ja metsästää niitä lisää. Kilpailut tuovat harrastukseen sopivan tavoitteen. Talvella hän harjoittelee sisällä neljä kertaa viikossa ilmakiväärillä. Kesällä harjoituskerrat lisääntyvät. Kilpailuja on noin joka toinen viikonloppu.

Lajin yksityiskohtia on mahdollista hioa loputtomiin. Viime aikoina Määttäsen on ollut vaikeaa löytää hyvää polviasentoa. Huonon näön takia hän tähtää vasemmalla silmällä ja on asentanut korjaavan linssin tähtäimeen.

”Voi olla, etten viisikymppisenä näe enää tähdätä, mutta ei elämässä muutenkaan tiedä mitään varmaksi.”

Siihen asti Määttänen arvioi tuulen suunnan, tyhjentää mielensä ja vetää liipaisimesta.