Muutto uuteen maahan oli vaikeampi kuin kokenut freelancetoimittaja Pilvikki Kause osasi odottaa. Arjen yksinhuoltajana, sairastellessa ja keikkojen harvetessa hän alkoi epäillä, osaako enää kirjoittaakaan.
Joka aamu ja ilta Pilvikki Kause lenkkeilee koiransa kanssa Atlantin valtameren äärellä. Kotitalo portugalilaisessa Vila Nova de Gaiassa, Porton naapurissa, sijaitsee vain sadan metrin päässä rannasta.
Moni Kausen juttuideoista on saanut alkunsa juuri merestä. Hän on kirjoittanut muun muassa aaltovoimasta, merten muoviroskista ja jättiaalloista, jotka aiheuttavat asutusta uhkaavaa eroosiota.
”Kun muutimme tänne, katselin ulapalle isojen öljytankkerien ajaessa satamaan. Silloin tuli mieleen, että olen tullut tekemään tänne laivauutisia”, Kause viittaa Annie Proulxin samannimiseen kirjaan.
Siinäkin kirjoitetaan uutisia ja etsitään uutta alkua Atlantin rannalla.
”Sen tarina oli lohduttava. Minäkin lähdin liikkeelle pienestä etsien aiheita läheltä.”
Muutto vieraaseen maahan oli hankala, vaikkei kerta ollut Kauselle ensimmäinen. Ensimmäisen pidemmän ulkomaanpätkänsä 1990-luvulta freelancerina työskennellyt Kause teki Helsingin Sanomien avustajana Puolassa.
Kause lähti ulkomaille, koska Suomesta ei lama-aikana löytynyt töitä. Puola oli hänelle tuttu kielikursseilta ja opiskelusta Varsovan yliopistossa. Puola-jutuilla oli tuolloin kova menekki. Vaikein rasti, kieli, karttui työtä tehdessä.
Kause ehti työskennellä Hesarin avustajana myös Moskovassa ennen kuin kotitoimituksesta avautui talouden vakipaikka.
Siihen työhön Kause olisi saattanut jäädäkin, elleivät kuvioihin olisi tulleet portugalilainen elämänkumppani ja vauva. Rakennus-alalla työskentelevä puoliso sai komennuksen Puolaan.
”Aluksi elimme perheen kanssa kolmessa eri maassa”, Kause kertoo.
Kun miehen komennus venyi, Kause irtisanoutui ja ryhtyi ”ikuiseksi ulkomaansenttariksi”.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Kausen perhe asui Puolassa yhdeksän vuotta. Portugaliin he muuttivat vuonna 2013. Tarkoitus oli asettua sinne yhdessä, mutta sitten mies sai jälleen siirron, ensin Angolaan, sitten Etelä-Afrikkaan ja Ruandaan.
Kause ja tytär jäivät Portugaliin. Uusi kotimaa oli lomilta ja sukulaisvierailuilta tuttu, mutta kotoutuminen vei aikansa, Kause kertoo.
Arjessa Kause oli yksinhuoltaja. Hän alkoi sairastella. Koko ajan satoi. Kotitalon katto vuosi.
”Kieli ja toimintaympäristö olivat taas uudet. Aloin epäillä, osaanko enää kirjoittaakaan. Voimani olivat loppu.”
Kause alkoi hoitaa tyhjän paperin kammoaan lukemalla suomalaisten toimittajakollegojen pitkiä juttuja ja suomalaista kirjallisuutta. Hän hankki yhteisöllisen työnhuoneen Porton keskustasta ja meni mukaan harrastajavalokuvaajien ryhmään.
Löytyi kuvaajatyöpareja, joiden kanssa ideoida juttuja.
Löytyivät katonkorjaajat, jotka todella saapuivat paikalle, eivätkä vain luvanneet saapua.
Kausea auttoi se, että hän oli vaikeuksista rehellinen vakiostajilleen Hesarissa.
”Kerroin suoraan, etten saa juttuja syntymään sellaisella vauhdilla kuin toivoisin.”
Hankalaan alkuun Portugalissa vaikutti Kausen mukaan sekin, että ulkomaanjournalismin menekki muuttui. Muutto osui aikaan, jolloin suomalaisen median talousvaikeudet syvenivät, eikä Portugali ollut suurien päivän uutisten sampo.
Palkkiot pienenivät. Jos aiemmin juttutarjouksiin vastattiin usein ”kyllä, tottakai, mielellään”, vastaus olikin noina aikoina välillä, että rahaa ei ollut tai ”odotellaan vähän”, Kause kertoo.
Nyt palkkiotaso on hänen mukaansa hieman kohonnut ja juttujen menekki kasvanut. Uutena toimeentulon lähteenä Kause on tehnyt matkailu- ja viinijuttuja. Se on pakottanut omaksumaan jälleen uusia aloja.
”Viinijuttujen tekeminen on vaativaa työtä. Juttuja lukevat ihmiset, jotka tuntevat ja harrastavat viinejä.”
Kause pyrkii pitämään tiivistä yhteyttä toimituksiin – poikkeamaan ainakin kerran vuodessa. Pitkät avustajasuhteet nojaavat luottamukselle ja ahkeralle juttuideoinnille.
”Koskaan ei ole ollut tilannetta, ettei olisi ollut lainkaan töitä.”
Erityisosaamista Kausella on taloustuntemuksen lisäksi kielissä. Hän pystyy työskentelemään suomen ja portugalin ohella englanniksi, venäjäksi ja puolaksi sekä ymmärtää galiciaa, ranskaa, ukrainaa, espanjaa ja ruotsia.
Voidakseen tarjota hyviä ja osuvia juttuja Kause pysyttelee kotimaisista keskusteluista kärryillä seuraamalla muun muassa Hesarin, Ylen, Ilta-Sanomien ja MTV:n uutisia.
Aika-ajoin hän saattaa käyttää lähteinä myös suomalaisia asiantuntijoita. Se auttaa suhteuttamaan asioita suomalaisille lukijoille.
Välillä menee ylisuorittamisen puolelle, Kause sanoo.
”Tietoa on saatavissa niin valtavasti eri kielillä, eri näkökulmista.”
Ideoita ulapalta. Kausen koti on aivan meren rannalla, missä hän lenkkeilee päivittäin yksitoistavuotiaan Lili-villankoiran kanssa. Sieltä löytyy myös uutisaiheita, kuten muovijätteen kerääminen.
Syksyn tullen Pilvikki Kausen elämä muuttuu jälleen. Nyt jo 17-vuotiaan tyttären on tarkoitus lähteä vuodeksi vaihto-oppilaaksi, ja arjen pyörittämisestä vapautuu aikaa työlle.
Kause aikoo tehdä enemmän juttuja Espanjan puolelta. Puolalaisen kuvaajaystävän kanssa on suunnitteilla dokumentti, josta Puolan televisio on ollut alustavan kiinnostunut.
Hän aikoo myös työskennellä ainakin jonkin aikaa Ruandassa, missä puoliso on töissä.
”Se olisi taas täysin jotain uutta.”
Olo Portugalissa ei ole enää irrallinen ja ulkopuolinen.
”Tähän jopa omassa kotikylässä on auttanut valokuvaus. Malleja on löytynyt kylän ihmisistä”, Kause kertoo.
Vila Nova de Gaian rantoja portugalilaisemmaksi ei sielunmaisema voi tulla. Meri on olennainen osa maan kulttuuria.
”Portugalilaiset eivät olisi lähteneet löytöretkille merten taakse ilman horisontin tuijottelua. Minulla on hyvät asemat tehdä töitä täällä.”
Lue lisää: Freelanceriksi ulkomaille, mutta miten? Kokeneet toimittajat kertovat viisi vinkkiä.
Pilvikki Kause
56-vuotias freelancetoimittaja.
Asuu kalastajakylässä Vila Nova de Gaian kunnassa Portugalin pohjoisosassa. Työskentelee naapurikaupungissa Portossa.
Opiskeli Turun yliopistossa valtio-oppia.
Työskennellyt freelancerina myös Puolassa ja Venäjällä.
Työskenteli ennen freelanceuraansa Salon Seudun Sanomissa, Turun Sanomissa ja Helsingin Sanomissa.
Avustaa säännöllisesti Helsingin Sanomia sekä muun muassa Viini-lehteä, Kuntalehteä sekä Otavamedian ja Sanoman aikakauslehtiä.
Uusimmassa lehdessä
- Paikallismedia kytkee ihmiset yhteisöönsä. Helsingistä Alajärvelle muuttanut Jukka Vuorio huomasi tarttuvansa pikkukunnan uutisiin sitä painokkaammin, mitä synkemmältä maailma muussa mediassa näyttää.
- Yleisön luottamus täytyy ansaita yhä uudelleen
- Journalistin ohjeiden uudistusehdotukseen paljon kommentteja – ”On jätettävä tilaa myös journalismin houkuttelevuudelle”
- Palkaton sairauspäivä huolettaa – liitto ei hyväksy ehdotusta, jos sitä esitetään neuvotteluissa
