Populismi on toimittajille hankala herkku, kirjoittaa Nina Erho. Journalistisien ongelmien ratkomiseen tarjoaa apuaan artikkelikokoelma Media & populismi.
Poliittisia dinosauruksia tuoreempi kasvo ja kärjekkäät kommentit ovat toimittajalle herkkua. Siihen tarttuva voi kuitenkin tulla suoneeksi palstatilaa esimerkiksi rasismin kanssa flirttaileville näkemyksille, joiden leviämistä ei halua edistää.
Toisaalta populistisista täkyistä ei voi täysin vaietakaan, koska hiljaisuus on hyväksyntää. Yhteiskuntarauhaa ei liiemmin edistä se, etteivät niiden asiat, joiden puolestapuhujiksi populistit asettuvat, nouse esiin missään. Jos toimittaja haluaa olla aktiivisesti eri mieltä, mutta unohtaa kertoa sen avoimesti tai perustella mielipiteensä, hänen työnsä on helppo kyseenalaistaa.
Näiden ongelmien ehkäisemiseen ja ratkomiseen tarjoaa apuaan Mari K. Niemen ja Topi Hounin toimittama artikkelikokoelma Media & populismi. Tutkimustiedon lisäksi kirjasta löytyvät huoneentaulut, joiden avulla populistipuolueisiin ja muuttoliikkeeseen liittyviä journalistisia valintojaan voi miettiä.
Tätä kirjoittaessa, kun Ylen tekemää työttömän Anna-Maija Tikkasen ja kansanedustaja Susanna Kosken (kok.) kohtauttamista päivitellään oikeissa ja virtuaalisissa kahvipöydissä, erityisen ajankohtaiselta tuntuu Mikko Hautakankaan ja Laura Ahvan artikkeli sovittelujournalismista. ”Sovittelu ei siis tarkoita konsensukseen pyrkivää hymistelyä”, siinä sanotaan.
Mari K. Niemi ja Topi Houni: Media & populismi. Työkaluja kriittiseen journalismiin. Vastapaino.
Uusimmassa lehdessä
- Anni Mattila työskentelee elokuvien ja tv-sarjojen kuvauspaikkojen parissa. Työn jälki näkyy joka kuvassa.
- Jäsenyhdistyksillä on yli kuuden miljoonan varallisuus. Liitto toivoo, että yhdistykset keskittäisivät rahansa ydintoimintaan.
- Lehdistönvapauden kärkeen palataan valinta kerrallaan
- Ett år efter flytten – i Sundsvall görs finlandssvenska tidningar med passion men utan lokalkännedom