Journalistin kyselyyn vastanneista noin puolet on kokenut seksuaalista häirintää työpaikallaan. Moni arastelee esimiehelle kertomista. ”Entä jos minulle sanotaan, että kuvittelet vain”?
Kähmimistä, läpsyttelyä, koskettelua, hissikatseita, vonkaamista, härskejä huomatuksia, yöllisiä viestejä, sanallista ehdottelua, likistelyä, nakukuvien esittelyä.
Kiinniliimautumista, lääppimistä, kourimista, intiimialueen koskettelua, pakkopussailua, klähmimistä.
Olkapäiden hieroskelua, rintojen tuijotusta, seksualisoivia kommentteja, tytöttelyä.
Kaikkea tätä on seksuaalinen häirintä media-alan työpaikoilla.
Journalisti pyysi liiton jäseniä kertomaan työpaikoilla kokemastaan seksuaalisesta häirinnästä. Nimettömästi toteutettuun kyselyyn vastasi 360 Journalistiliiton jäsentä, joista lähes puolet kertoi kokeneensa seksuaalista häirintää työuransa aikana.
Kyselyssä ei ollut aikarajausta, joten kokemukset voivat olla vuosienkin takaa. Vastanneista noin 85 prosenttia oli naisia.
Tyypillistä koettua seksuaalisen häirinnän muotoa ei vastauksista käy ilmi. Avointen vastausten perusteella useimmin tekijä on mies, jonka käytöksen naisvastaaja on kokenut häiritseväksi. Tässä esimerkkejä avoimista vastauksista:
”Olin työharjoittelussa paikallistoimituksessa, jossa selvästi vanhempi mies lähenteli. Aina kun jäimme kaksin samaan tilaan, osui hän ’vahingossa’ takamukseeni tai ’horjahti’ päin, jotta sai vartalokosketuksen ja tekosyyn koskettaa rintojani.”
”Esimies tarttui kiinni ja yritti suudella humalapäissään.”
”Entisen työnantajani henkilöstöjuhlissa tuntematon mies tuli sanomaan korvaani, että häntä panettaa.”
”Minulle hän antoi juttukeikalla suoraan sanottuna kikkelinmallisen mikrofonin ja sanoi siinä haastateltavien edessä kovalla äänellä, että ’kokeneena naisena, varmasti arvostat mikrofoninvalintaani’.”
Myös naisten miehiin kohdistama häiritsevä käytös työpaikoilla nousi vastauksissa esiin, mutta on selvästi harvinaisempaa.
”Minua yli 10 vuotta vanhempi naispuolinen työkaveri on toistuvasti lähennellyt minua sanallisesti täysin avoimesti. Tätä on tapahtunut jo vuosia ja siitä on tullut työporukan keskuudessa eräänlainen ’hauska vitsi’ ”, miesvastaaja kertoo.
”Eräissä juhlissa työtoveri [nainen] lääppi ja yritti kädestä pitäen raahata sivummalle harrastamaan seksiä”, kertoo mies, joka on joutunut myös miehen häirinnän kohteeksi.
”Nämä tilanteet ovat minulle aika harvinaisia. En ole erityisesti turhautunut tai traumatisoitunut. Tosin mieskollegan lähentelystä jäi muutamaksi päiväksi aika epämiellyttävä olo.”
Journalisti kysyi myös, onko häirintää kokenut ilmoittanut tapahtuneesta esimiehelleen. Kysymykseen vastasi 276 henkilöä, joista vain joka viides kertoi ilmoittaneensa tapauksesta esimiehelleen.
Avointen vastausten perusteella yksi syy kertomattomuuteen on epäilys siitä, että esimies ei usko kertojaa.
”Miesesimies suhtautui asiaan setämiesmäisesti, nauraen. Ei ottanut asiaa tosissaan.”
”Esimieheni ei puuttunut häirintään millään lailla. Totesi vain, ettei häiritsijälle kukaan mahda mitään. Tein häirinnästä ilmoituksen myös päätoimiselle työsuojeluvaltuutetulle. Hänenkin viesti oli naurahduksen kera sama kuin esimiehenikin eli ’no can do’.”
”Hävettää. Entä jos minua ei uskota? Entä jos minulle sanotaan, että kuvittelet vain?”
Vastaajat kertovat, että myös osa esimiehistä on käyttäytynyt häiritsevästi.
”Esimies silitti pikkujouluissa selkääni puseron alta.”
”Härskejä huomatuksia kuten, onko kaikki toiminta keskittynyt alapäähän, onko mirri märkä. Erityisen ikävää on kuulla tuommoisia puheita esimiesasemassa olevilta.”
”Kävi kiinni rintoihin ja yritti suudella.”
Kyselyssä Journalisti pyysi vastaajia kertomaan myös, jos on itse ollut se, jonka häiritsevään käytökseen työnantaja on joutunut puuttumaan. Kysymykseen vastasi 353 henkilöä, joista vain yksi kertoi olleensa tekijä.
Avoimia vastauksia tähän kysymykseen tuli seitsemän, joista nousi esiin rajankäynti hyvän huumorin ja häiritsevän käyttäytymisen välillä.
”En ole saanut huomautusta, mutta toisinaan olen miettinyt jälkikäteen, missä menee huumorin raja. En halua loukata ketään.”
”Ei ole joutunut puuttumaan. Mutta kyllä yleinen ilmapiiri luo tilanteita, joissa itsekään ei aina käyttäydy asiallisesti.”
Laajan keskustelun seksuaalisesta häirinnästä käynnistänyt #metoo-kampanja saa kyselyssä laajasti kiitosta. Avoimia vastauksia tuli sitä koskeneeseen kysymykseen selvästi eniten, lähes 270 kappaletta.
Monessa vastauksessa kiitellään, että tärkeästä asiasta vihdoin keskustellaan, mutta monessa vastauksessa huomautetaan siitä, että kampanja ei ole kyennyt pureutumaan tarkemmin häirinnän eri tasoihin.
”Jotakuta on tuijotettu sopimattomasti tai läpsäisty takapuolelle ja toinen on raiskattu. Kampanja ei erottele tai luokittele näitä. Kampanja on parhaimmillaan toiminut keskustelun avaajana, toivottavasti asiat oikeasti kehittyvät parempaan suuntaan.”
”Miehenä olen järkyttynyt, kuinka yleistä ja arkipäiväistä tämä seksuaalinen porsastelu on. Naiivina kuvittelin, että käpälöintiä ja rasvaisia juttuja esiintyy vain laivaseminaareissa ja firmojen pikkujouluissa.”
Lue lisää
-
“Humalainen haastateltava tarttui rintoihini” – toimittajat kohtaavat seksuaalista häirintää myös juttukeikoilla
-
Onko media itsessään yksi pahimmista ahdistelijoista? Kysyimme mediatutkija Susanna Paasoselta
-
Journalisti kysyi seksuaalisesta häirinnästä – lue kaikki avoimet vastaukset
Journalistin häirintäkysely
Kyselyyn vastasi 360 Suomen Journalistiliiton jäsentä.
Vastaajista noin 290 on naisia, joista toimittajia 230.
Eniten vastauksia tuli sanomalehtien työntekijöiltä, toiseksi eniten radio- ja televisiotoimittajilta.
Kyselyssä ei ollut aikarajausta.
Uusimmassa lehdessä
- Työelämäprofessori Laura Saarikoski haluaa opettaa kannattavan journalismin tekemistä. Opiskelijoita kiinnostaisi enemmän se, miten jaksaa työelämää.
- Luottamushenkilön on oltava diplomaatti, sanoo A-lehtien Elisa Miinin
- Haastattelun ja taustakeskustelun raja on selvä vain periaatteena