Teatteriperheessä voi heittäytyä

Riikka Kajander kasvoi Leppäkosken kylässä Janakkalassa viisilapsisen perheen kuopuksena. Häntä pidettiin arkana ja hiljaisena, mutta se ei ollut koko totuus. Kuoren alla oli heittäytyjä, jonka piti vain päästä irti sopivassa tilanteessa.

Kymmenvuotiaana hän päätyi kyläkoulun tanssiesityksessä lavalle valokeilaan revittelemään ja ”laulamaan” playbackina kaikkien keskellä.

”Se oli kutkuttava kokemus ja tuntui, että olinkin omalla mukavuusalueellani.”

Teini-ikäisenä Kajander kävi lähes päivittäin StepUp-tanssikoulun tunneilla ja osallistui sen esityksiin. 22-vuotiaana hän joutui isoon lonkkaleikkaukseen ja tanssi- ja esiintymisharrastukset jäivät pitkälle tauolle. Lavalle oli kuitenkin ikävä.

Neljä vuotta sitten hän otti yhteyttä uuden kotipaikkakuntansa Lohjan puoliammattilaisteatteriin. Sen jälkeen hän on ollut mukana neljässä Lohjan Teatterin musikaalissa ja kahdessa lastennäytelmässä.

Teatterissa on ammattiohjaaja ja -puvustaja sekä näyttämömestari. Kaikki näyttelijät ovat harrastajia.

”Teatteri on harvoja paikkoja, joissa ei välttämättä usean kuukaudenkaan tiiviin yhdessäolon aikana kukaan muista kysyä ikääsi ja ammattiasi. On arvokasta tulla kohdatuksi muun kuin sosiaalisen statuksen kautta.”

Juuri yhteisöllisyys on Kajanderin mielestä parasta harrastuksessa.

”Teatteriporukasta muodostuu toinen perhe, jonka edessä kehtaa näyttäytyä myös huonoina päivinä. Lavalla ympärillä on toinen toistaan tukevia, avarakatseisia, luovia, elämää ymmärtäviä ja mielipuolisen hauskoja persoonia.”

Näytelmäharjoituksia voi olla kuudestikin viikossa, mutta freelancevalokuvaajana työskentelevä Kajander sanoo, ettei harrastuksen ja työn yhdistämisessä ole ollut suuria vaikeuksia.

”Kovin montaa isoa työkeikkaa ei ole mennyt ohi. Ja teatteri antaa niin paljon, että se painaa vaakakupissa enemmän. Yksityisyrittäjänä olen saanut teatterista kaipaamani työyhteisön.”

Lohjan Teatterin esitykset keräävät yhteensä usein 3 000 –4 000 katsojaa. Yleisö antaa paljon energiaa.

”Oikeasti voin olla hyvinkin vaatimaton ja epävarma itsestäni ja taidoistani, mutta lavalla tällaiset maalliset murheet unohtuvat.”

Viime syksynä Kajander pääsi ensimmäistä kertaa päärooliin: Kaunottaren ja hirviön Kaunottareksi.

”Lastennäytelmien jälkeen tapaamme yleisön teatterin aulassa. Ehkä hienointa oli ymmärtää olevansa todellinen prinsessahahmo monille lapsille. Moni tyttö kertoi nukkuvansa esityksen julisteen kanssa. Sellaiset palautteet kuultuaan muistaa, että näytelmillä on aina vaikutus katsojaan.”