Hurmaavat hupeltajat

Voi-hellantuutelit-tentään! Lutuinen luonto saa surnalistit söpöilemään.

Mitä korkeammalta aurinko paistaa, sitä matalammalla on toimittajan rima ja uutisen kynnys. Eläinuutisissa kynnys on joskus todella matalalla.

Nämä Iltalehden heinäkuiset otsikot puhukoot puolestaan: Jorma ikuisti hellyttävän näyn Lahdessa: Orava kantaa poikasta suussaan ja Poliisi pelasti pöllön Länsiväylältä – kietoi linnun takin sisään.

Sööttejä ovat, kesätekstien elukat. Myös karhut, kuten Koillissanomat todistaa: Tässä tämän perjantain söpöimmät karhunpennut.

Heinähelteillä eläimet eivät jätä kylmiksi tiedetoimittajiakaan. Näin Helsingin Sanomien tiedesivuilla: Pikkumyyrävyötiäinen on (…) vain nyrkin kokoinen, vaaleanpunainen hupeltaja. (…) tätä söpöä vyötiäistä ei saa pyydystää.

Hurmaava hupeltaja! Mitä tämä tämmöinen tunteileva tiedetoimittelu oikein on!

Villieläimet kuvataan teksteissä ikään kuin rakastettuina lemmikkeinä. Kyse on sekä ei-inhimillisten olentojen kritiikittömästä inhimillistämisestä että avoimesti arvottavista kielellisistä valinnoista.

Kun kirjoitetaan uutistekstiä luonnosta, on ilmeisesti ihan jees ottaa avoimesti kantaa ja esittää mielipiteitä faktoina. Oikeasti on makuasia, onko pentuaan kantava orava hellyttävä vai muunlainen näky. Monien mielestä karhut ja vyötiäiset eivät ole söpöjä, pikemminkin outoja tai pelottavia.

Vaan eipä hätää! Onneksi journalismia on joka junaan, niemeen, notkoon ja saarelmaan. Söpöilyn vastapainoksi meitä muistutetaan tavan takaa armottomasta luonnosta, joka on täynnä isoja ja pieniä uhkia: Zikavirussääsket. Punkit basiliskoineen. Jätskejä jahtaavat lokit. Ilmastonmuutos, maailmanloppu.

Ja ne tappajahaitkin… anteeksi: -hauetkin vaanivat rannoillamme taas. Ilta-Sanomat uutisoi: Hauki raateli Marja-Leenaa, 71 – veri kasteli pyyhkeen punaiseksi.