Puolueellinen mutta riippumaton

Kirjallisuuskritiikin palstatila on vähentynyt viime vuosina. Kokopäiväisiä kriitikkoja ei enää juuri ole. Kirjailijat, runoilijat ja muut kirjallisuusalan toimijat kirjoittavat arvosteluja enimmäkseen sivutyönään. Päivälehdissä kulttuuritoimittajat usein kirjoittavat kritiikkejä muiden juttujen ohella.

”Suomessa ilmestynyt kirja saattoi 1980-luvulla saada 20 – 30 arvostelua. Nykyään määrä on parhaassakin tapauksessa reilut kymmenen”, sanoo Nuoren Voiman päätoimittaja ja kirjallisuuskriitikko Maaria Ylikangas.

Nuori Voima on poliittisesti sitoutumattoman kirjallisuusjärjestön Nuoren Voiman Liiton julkaisema lehti.

Ylikankaan mukaan kritiikeistä maksettavat kirjoituspalkkiot ovat pieniä, joten juttuja pitäisi tehdä paljon. Aika ei riitä eikä toimeksiantajia ole tarpeeksi. Iso osa kirjallisuuskritiikeistä, varsinkin lyhyistä, on Ylikankaan mielestä usein näkökulmattomia suosituksia.

”Vielä 1960- ja -70-luvuilla päivälehdissä julkaistu taidekritiikki oli pidempää ja fokus oli taiteessa ja taidekeskustelussa. Se oli kuin eri laji. Nykyään suuri osa kirjallisuuskritiikistä on tyyliltään suositus tai menovinkki. Kerrotaan, että tällainen kirja on tullut ja tämä on kiva.”

Parinkymmenen viime vuoden aikana kritiikkien painotukset ovat siirtyneet taiteesta ja estetiikasta ilmiöihin, uusien asioiden esille nostamiseen ja henkilöihin. Kritiikistä on tullut koko ajan uutisoivampaa.

Nuori Voima on ilmestynyt yli vuosisadan pääasiassa apurahojen varassa. Tukien ansiosta se ei joudu kilpailemaan kaupallisen median kanssa. Lehdellä on noin tuhat tilaajaa.

Lehden kustantaja julkaisee kaksi kertaa vuodessa aikakausjulkaisu Kritiikin. Vuonna 2009 perustetun julkaisun pyrkimyksenä on tuoda esiin ja kehittää kritiikin lajityyppiä, jotta se pysyisi elinvoimaisena. Julkaisu on lajin kokeellinen leikkikenttä.

”Siinä on arvosteluja ja esseitä proosan, tietokirjojen ja lyriikan lisäksi käännöskirjallisuudesta, klassikoista ja jo unohtuneista kirjoista. Mahdollisuudet lähestyä kirjallisuutta kritiikin kautta ovat todella isot ja laajat”, Ylikangas sanoo.

Kuten kaikki lehdet myös Nuori Voima haluaa yleisöä. Pienten kulttuurilehtien ongelma on, että niitä pidetään korkealentoisina, vaikeasti lähestyttävinä ja akateemisina. Ylikankaan mielestä niin ei tarvitse olla.

”Kyllä sivistävää tekstiä voi kirjoittaa siten, että ihmiset osaavat ja haluavat lukea sitä. Se vaatii tuoreita näkökulmia ja kiinnostavaa kerrontaa. Toki mukana on myös vaikealukuisia juttuja, mutta sellaista sivistyminen on: sen eteen pitää nähdä vähän vaivaa”.

Kirjabloggaajat ovat uusi kirjoittajajoukko, joka muodostaa oman osansa teoksen vastaanotosta. Kirja-alalla on mietitty, miten bloggaajia voisi hyödyntää myynnin edistämisessä.

”Se, miten kirjablogit lopulta asettuvat kentälle, on vielä vähän epäselvää”, Ylikangas pohtii.

Hän muistuttaa, että kustantajien ja kriitikoiden välillä on aina ollut tiivistä yhteistyötä.

”Kriitikoille lähetetään ilmaisia arvostelukappaleita ja kustantajat tietävät, mitkä mediat ovat kirjoittamassa mistäkin kirjasta arvostelua.”