Ahjo Communications: Kunnioitamme toimittajien ammattikuntaa, ja heitä arvostava työskentely on mediatyömme lähtökohta

Journalisti-lehti kertoi 22. huhtikuuta, että Ahjon työntekijä tarjosi valmista artikkelia freelancetoimittajalle. Tässä kirjoituksessa haluamme vastata Ahjon toiminnasta syntyneisiin käsityksiin, joista meillä on eri näkemys kuin Journalistilla.

Jutun mukaan Ahjon työntekijä ehdotti freelancerille, että tämä voisi julkaista liitteenä olleen valmiin artikkelin sanasta sanaan omalla nimellään. Tämä ei pidä paikkaansa.

Nuori työntekijämme on työyhteisössään arvostettu ja saanut asiakkaiden luottamuksen sekä runsaasti onnistumisia mediasuhdetyössään. Hänen tavoitteensa oli luoda tarjottavaan aiheeseen ymmärrettävä tausta-aineisto ja tarjota sitä journalistille, jotta tämä voisi jatkaa omaa työtänsä mahdollisimman hyvin koostetun tausta-aineiston tuella.

Olemme arvioineet sisäisesti tapaamme koostaa taustamateriaaleja. Käytetty formaatti otsikkoineen ja ingresseineen oli tarkoitettu helpottamaan tiedon omaksumista, mutta se johti harhaanjohtavaan rinnastukseen valmiin artikkelin kanssa. On selvää, että nimeäminen ”artikkeliksi” oli virhe. Kyseessä oli kuitenkin nimenomaan toimitustyön pohjaksi tarkoitettu tausta-aineisto, jonka lopullinen journalistinen muotoilu kuuluu aina toimittajalle.

Toimittajien ammattikunnan ja ammattitaidon arvostus on työmme lähtökohta. Ajattelemme, että osaava ja riippumaton journalistikunta on yhteiskuntamme kannalta kriittisen tärkeä elementti.

Työntekijämme tarkoitus ei ollut ehdottaa artikkelin julkaisemista sellaisenaan, vaan kyse on näkemyksemme mukaan väärinkäsityksestä, joka korjattiin. Työntekijän tarjoama artikkeli toimi juttuvinkin taustamateriaalina.

Jutussa kirjoittaja pohtii, että ”Kenties Ahjossa siis odotettiin minun tarttuvan tarjoukseen toisella tapaa. Teeskentelevän, että olin kirjoittanut jutun itse, omasta aloitteestani.”

Emme odottaneet. Kyseistä juttuvinkkiä ja sen liitettä ei ollut kohdistettu ainoastaan freelancereille. Sitä tarjottiin myös useille eri toimituksissa työskenteleville, vakituisessa työsuhteessa oleville mediatalojen toimittajille.

Jutun mukaan ”työntekijä ei kummassakaan sähköpostissaan käyttänyt esimerkiksi sellaista sanaa kuin juttuvinkki. Sen sijaan hän korosti sitä, että minä voisin julkaista hänen kirjoittamansa jutun sanasta sanaan omalla nimelläni”.

Työntekijä nimenomaan ei korostanut. Hän tarkensi pian puhelinkeskustelun jälkeen lähettämässään sähköpostissa näin: ”Tarkoituksemme oli tarjota juttuaihetta, jonka arvelimme mahdollisesti kiinnostavan myös sinua, ja jonka tueksi on koostettu oheinen julkaisematon artikkeli. Artikkeli toimii siis enemmänkin tausta-aineistona, jota voit käyttää ja muokata mielesi mukaan, mikäli aihe kiinnostaa.”

Sähköpostikirjeenvaihdossa työntekijän esihenkilö käytti sanaa juttuvinkki, koska myös alkuperäisen viestin tarkoitus olla sellainen.

Haluamme myös korostaa, että konteksti on journalistisen tekstin selkäranka.

Kirjoittaja pohtii jutussa myös seuraavasti: ”Minua itseäni mietityttää, että viestintätoimisto halusi lähestyä tällaisella tavalla nimenomaan freelanceria. … vakituisia toimittajia ei ehkä lähestyttäisi aivan samalla tyylillä.”

Kyllä lähestyttiin. Tässä ei lähestytty nimenomaan freelanceria, vaan useita eri toimittajia, jotka kirjoittavat terveysalasta ja joita aihe voisi siksi kiinnostaa.

Tämä on meille keskeinen lähtökohta: emme pyydä journalisteja julkaisemaan tekstejämme sanasta sanaan, myöskään tässä tapauksessa.

Tapauksesta opimme kaksi keskeistä asiaa. Ensinnäkin roolien sanoittaminen juttuvinkkiä tarjottaessa on ratkaisevaa. Toiseksi sanavalinnat ovat kriittisiä: tausta-aineistoa ei pidä kutsua artikkeliksi, eikä olisi pitänyt tehdä tässäkään tapauksessa.

Ahjo toimii viestinnän eettisten ohjeiden mukaisesti.

Sari-Liia Tonttila
Toimitusjohtaja
Ahjo Communications Oy