Vuoden 2025 freelancejournalisti on helsinkiläinen kuvittaja, graafinen suunnittelija ja sarjakuvantekijä Ville Tietäväinen. Hän on ensimmäinen tämän palkinnon saajaksi valittu kuvittaja. Tietäväisen kuvituksia on julkaistu muun muassa Helsingin Sanomissa, Yliopisto-lehdessä, Suomen Kuvalehdessä ja Journalistissa.
Tietäväinen palkittiin Suomen freelance-journalistien (SFJ) vuosikokouksessa Helsingissä 25. huhtikuuta.
Tietäväinen sanoo Journalistille yllättyneensä palkinnostaan. Hän määrittelee itsensä visuaaliseksi journalistiksi, mutta sanoo aina ajatelleensa kirjoittavien toimittajien ja valokuvaajien töiden olevan lähempänä journalismin ydintä.
”Olen ajatellut olevani vähän journalismin ulkokehällä, vaikka pyrin tietysti ihan samaan kuin kirjoittajat ja kuvaajat, eli koetan saada aikaan huomionarvoisia, kiinnostavia ja muistettavia juttuja”, Tietäväinen sanoo.
”Onhan tämä hieno tunnustus koko journalistisen kuvittamisen hyvin pienelle alalle.”
Tunnustus alalle tuntuu Tietäväisestä hyvältä siksikin, että lehtikuvittaminen ei hänen mukaansa ole elänyt Suomessa kulta-aikaansa ainakaan viiteentoista vuoteen. Kuvittaminen on työlästä ja kallista. Lisäksi siirtyminen paperista kohti mobiililaitteita on syönyt tilaa näyttävältä visuaalisuudelta.
”Aloittelin uraani Hesarin broadsheetissä. On aika paljon palkitsevampaa koittaa saada kuvituksia toimimaan siinä kuin lukijan kännykän ruudulla.”
Tietäväinen muistelee uransa alkuaikoja hieman kaihoisana. Hän sai vuonna 1999 tehtäväkseen kuvittaa Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen vuosituhatnumeron.
”Minulla meni yli puoli vuotta niiden kuvien tekemiseen! Eihän sellainen normaalisti voikaan olla mahdollista, mutta toivoisin, että lehdet edelleen intoutuisivat kilpailemaan myös visuaalisuudella.”
Työn tilasi Tietäväiseltä Kuukausiliitteen silloinen AD Lasse Rantanen. Rantanen on palkittu kuvittaja – ja nykyisin myös Tietäväisen työhuonekaveri.
”Meillä on kova kilpailu asiakkaista”, Tietäväinen naurahtaa.
Tietäväinen sanoo alan yhteisöllisyyden muutenkin lisääntyneen.
”Tämä ei ole ihan sellaista samanlaista yksinäistä kammiossa istumista kuin joskus aiemmin. Kuvittajat keskustelevat esimerkiksi nettifoorumeillaan aktiivisesti.”
Tietäväinen toivoo yleensä kuvituksen tilaajalta jutun raakatekstin nähtäväkseni mahdollisimman aikaisin. Hän kehuu lehtien antavan edelleen runsaasti aikaa kuvitusten tekemiseen.
”Vähintään puolet työajasta menee sen miettimiseen, mitä haluaisin sanoa.”
Tietäväinen pyrkii ideoidessaan tuottamaan itselleen monta kilpailevaa vaihtoehtoa, joita sitten vertailee. Joskus vahva idea tulee heti, ja se on hyvä merkki, hän sanoo.
”Menen pelokkaasti googlailemaan, että onko joku muu jo keksinyt tämän. Jos ei, nopeasti tullut idea on yleensä hyvä. Tärkeää on, että kuvitus ei toista tekstin sanomaa vaan rikastaa sitä. Hyvissä kuvituksissa mennään uutistasolta syvemmälle, kohti maailman analysointia.”
Tietäväinen lähettää lehteen kirjoitetun kuvauksen ideastaan. Luonnoksia hän ei juurikaan tee.
”Nykyään tilataan harvemmin monen kuvan kokonaisuuksia, joissa taiton luonnostelu olisi tärkeää.”
Kun kuvitusidea menee läpi, Tietäväinen tarttuu työhön.
Tietäväinen vaihtelee työskennellessään piirustuspöydän ja tietokoneen välillä.
”Pyrin siihen, että kuva olisi mahdollisimman pitkälle analoginen. Silloin saan siihen tekijän jäljen. Lisään kyllä koneella kaikenlaista kontrastia ja sävytystä.”
Jos kaikki ihmiset ymmärtävät kuvituksen jujun, se on yleensä liian helppo ja lattea, Tietäväinen sanoo.
”Ja jos kukaan ei ymmärrä, työ on tietysti turhaa. Jos puolet ymmärtää, se on yleensä hyvä.”
Ville Tietäväinen kuvailee työtään ”parhaimmillaan tosi nastaksi”. Alalle pyrkiville hänellä on tärkeä neuvo.
”Kannattaa opetella mahdollisimman monipuoliseksi.”
Journalististen kuvitustensa ohella Tietäväinen on tehnyt muun muassa graafista suunnittelua, esimerkiksi kirjojen kansia ja taittoja, sekä tehnyt omia sarjakuvakirjoja.
”Näin pienessä maassa ei voi maalata itseään liian pieneen nurkkaan. Omilla projekteilla voi täyttää suvantoaikoja, jos onnistuu saamaan edes pienen apurahan vaikkapa omaa kirjaa varten.”
Entä generatiivinen tekoäly? Pitääkö palkitunkin kuvittajan olla huolissaan töidensä puolesta?
Tietäväinen sanoo ”saavansa ihottumaa” koneella teetetystä kuvittamisesta.
”Ykkösagendani on koettaa löytää uutta ja omaperäistä, ja monessa paikassa tällaiseen ei enää pyritä. Promptaaminen ilmaiseksi on yleisön halveksumista”, hän sanoo.
”En halua käyttää tekoälyä työssäni mihinkään, siksikään, että suurin nautinto työssäni on miettiä itse, ja toteuttaa itse. Nautin kirjoihin, lehtiin ja arkistoihin kaivautumisesta. Tekoälyllä generoitaessa nautinto työstä ja sen vastaanottamisesta katoaa.”
Kuvitus toimii muutenkin parhaiten hitaassa journalismissa, Tietäväinen sanoo. Sille hän toivoo lisää arvostusta.
”Maailman ei tarvitsisi muuttua ainakaan yhtään kiireisemmäksi. Ei kuvittamisessa pitäisi olla sellaista tilannetta, että joudutaan käyttämään ihmistä tuhat kertaa nopeampaa laitetta.”
Uusimmassa lehdessä
- Ylen Kajaanin kutistunut toimitus seuraa koko Kainuuta. Seurasimme päivän, miten väki riittää deskiin, Oulujärven jäälle ja Suomussalmelle pitkän ajomatkan päähän.
- Ministeriö lupaa suitsia työttömyyskorvausten selvitysbyrokratiaa
- Milloin verkossa roihuava rasismi kelpaa juttuaiheeksi?
- Kulturtidskrifter slåss om krympande anslag – Astra har näsan över vattenytan